Matkatyössä oppi kulkemaan. Pysähtymään oppiminen onkin sitten ollut oma lukunsa. Tai bloginsa.
Parisenkymmentä vuotta sitten pääsin laulamaan Kauneimpia Joululauluja Ruotsissa. Sikäläinen kirkon suomalaistyö oli valinnut Thaimaan Armonkodin kannatuskohteekseen. Muutaman päivän kiersin valmiiksi valmistetuissa tilanteissa kertomassa tuosta silloin uudesta ensikodista Finspångissa, Norrköpingissä ja Motalassa. Minut kutsuttiin vierailemaan myös Motalan ja Norrköpingin suomalaisluokissa. Minulla oli repullinen thaimaalaisia vaatteita mukanani. Niiden avulla saimme tuntumaa siitä, millaiselta Thaimaassa näytti ja millaisia tarinoita ihmisillä siellä saattoi olla. Ja joululaulut kaikuivat.
Muistan, kuinka ystävällisiä kaikki Ruotsissa tapaamani ihmiset olivat. Joidenkin kanssa pidin sen jälkeenkin jonkin aikaa jonkinlaista yhteyttä, ainakin kiertokirjeemme verran. Kaduilla huomasi, että ruotsalaiset valmistivat joulua enemmän etukäteen kuin suomalaiset siihen aikaan. Kodit olivat kauniita joulukoristeissaan. Silmät aukenivat taas uusille asioille.
Tuliaisiksi muistelen tuoneeni pieniä poneja, My Little Pony- kylpyvaahtoa, niskatyynyjä ja marsipaania. Kaikkea minäkin muistan…
Thaimaa. Pääsiäisnäytelmän opetuslapset thaimaalaisessa maalaisasussa.
Kommentit