Hyvästä ei kannata
Kieltäytyä

Liberalismin ja fundamentalisminkin välisellä janalla on äärettömän monta pistettä. Siellä me kaikki jossain seilailemme tuulten kuljettamana. On turha luulla, että kaikki päätöksemme ovat itsenäisiä ja tarkkaan pohdittuja. Kyllä meihin vaikutetaan. Uskokaa pois. Meihin kaikkiin.

Tänään Porin päivänä olisi ollut monenlaista mahdollisuutta olla kunnon porilainen. Lähtökitka ja sen kaveri ryhtymiskynnys vain pyrkivät vaikuttamaan lannistavasti. Miltei onnistuivatkin. Nujersin ne kuitenkin järkeilemällä: ”Aurinko paistaa. Viimeisimpiä kesän kauniita päiviä. Mahdollisuus lähteä. Ei muuta tekemistä. Pimeä syksy pian tulossa. Ja talvi. Porin päivä seuraavan kerran vasta ensi vuonna.” Ja niin lähdin.

Paikallinen sieniseura osallistui Porin päivään auttamalla tunnistamaan sieniä. Joitain oli koottu jo valmiiksi, mutta paikalle sai viedä myös omia sieniä tunnistettavaksi. Miehen luokkatoveri toimi  sienineuvojana. Opin tänään tuntemaan myrkyllisen laakamyrkkyseitikin  ja syötäväksi kelvollisen sikurirouskun.

Sienikori ja saappaat olivat auton takaluukussa odottamassa mahdollista sieniretkeä. Yllytyin hyvästä yllytyksestä ja päätin lähteä sieneen saman tien. Koin olevani yllytysviisas. Matkalla poikkesin ostamassa torilta Porin päivän loimulohta ja kurkistamassa pärekorin heiton maailmanennätyskisaa. Sientäkin metsästä löytyi, vaikka ei laakamyrkkyseitikkiä eikä sikurirouskua näkynytkään.

Olen taas viime aikoina törmännyt lähetystyöhön liittyviin ennakkoluuloihin. Joidenkin mielestä siinä työssä yllytyshullu käännyttää toista yllytyshullua tai pyrkii vaikuttamaan ihmisiin kepulikonstein. Apukaan ei voi mennä perille, koska avun antajalla on väärät periaatteet tai käytetään vääriä menetelmiä

Millä vakuutat ihmisen, joka ei halua tutkia faktoja, vaan uskoo omaan fiktioonsa. Miten sanoa hänelle, että kaikki apu ei ole myrkyllistä vaan ihan kelvollista? Mistä löytyy pätevä neuvoja?

Lähetystyö ja mikroluottokangaspuut.

Plus%20508%20L%C3%A4hetysty%C3%B6%20ja%2