VAUVAUVAU
Vanhakin innostuu.
Voi näitä
maailman ihmeitä.
Ei meidän aikana.
Kurkistin äsken satelliittikuvan kautta Thaimaan luterilaisen kirkon päätoimiston / kirkon koulutuskeskuksen pihalle. Pihalla näkyi kolme autoa. Rekisterinumeroita ei tällä tarkkuudella ihan nähnyt. Pitää muistaa kammata hiuksensa, kun menee ulos.
Omistaja haluaa myydä kaksi maapalaa yhdessä. Puheluita Suomeen. Entä jos saataisiin uskossa ja toivossa syntyvälle kirkolle oma keskustoimistokin samalle tontille? Syrjäisen kahden tontin hinnalla ei keskemmältä kaupunkia saisi kuin pienen maatilkun. Jospa se siitä?
Tontille tehdään pyhiinvaellusmatkoja. Jospa se olisi tässä se lähetyksen uusi Jerusalem. Paikalla rukoillaan. Naapurit dumppaavat roskiaan tontille ja polttavat niitä. Keskellä tonttia on pieni talo hengille. Pojat pelaavat takraw-palloa heinikosta raivatulla alueella.
Ostopäätös tehdään. Aina kun matkan varrelle vähänkin sattuu, poiketaan katsomaan ryteikköistä tonttia. Rukoillaan. Naapuritkin tutustuvat. Hyvä, jos tulette. Kadun nimi on Roem Charoen. Katu, joka alkaa kehittyä. Naapurit toivovat, että jospa kehittyisi, kun tulee lisää asukkaita ja rakennuksia. Takraw-pallon peluu jatkuu. Palavien roskien lemu leviää edelleen. Jospa se siitä.
Rekisteröinti vie aikaa. Tontille viedään jo ulkomaalaisia vieraita. Tässä, näettekö, tässä se seisoo. Syntyvän luterilaisen kirkon koulutuskeskus ja päätoimisto. Tuossa ja tuossa. Eivät kaikki sitä oikein vielä näe. Toivossa. Uskossa.
Siellä se nyt on, kotikoneella netin ja satelliitin kautta katsottuna. Ollut jo vuosia. Rakkaudella. Uskolla. Toivolla. Ja rukouksella. Jumalan lahjana. Ihmeenä.
Inkerin ihme: Kirkko kohosi Kelttoon, teksti ja taitto: Hilkka Suoanttila, Kelton suomalaiset ystävyysseurakunnat, 2002
Thaimaan jälkeen olemme saaneet olla kiitollisina katsomassa myös toista ihmettä, Inkerin kirkon nousua. Elämä on täynnä pieniä ja suuria ihmeitä.
Bangkok, Thaimaan luterilaisen kirkon pääkirkko, päätoimisto ja koulutuskeskus 1987, 1994 ja 2011(Jyrki Markkanen).
Kommentit