Maku
Tuoksu
Tunnelma
Muistojen apupyörät

Viime viikonloppuna mökillä keitin parsaa grillipihvien seuraksi. Halloumia ostan silloin tällöin. Intialainen ravintola ei ole täydellinen ilman nan- leipää. Miksi juuri näitä ruokia?

Saksassa me sairaalan suomalaiset siivoojat opiskelijataustamme ja harjoittelustatuksemme takia saimme syödä ylemmän luokan kanssa. Se ylempi luokka nyt oli vain sairaanhoitajaopiskelijoita, mutta muut siivoojat eivät päässeet tuohonkaan luokkaan tutustumaan. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Lounaalla oli paljon vihanneksia. Illallinen tarkoitti leipää ja erilaisia leivän päällyksiä, monenlaisia juustoja ja makkaroita. Uusi tulokas minulle oli Spargel. Sitä syötiin usein muhennoksena.  Kesti kauan, ennen kuin tiesin syöneeni Saksassa parsaa. Myöhemmin löysin Suomestakin purkkiparsaa. Sitä aina välillä ostan omaksi herkukseni. Muu perhe ei sitä vielä ole löytänyt, vaikka yritystä jo näyttää olevankin. Parina viime vuonna olen uskaltautunut kevätsesonkiparsaa itsekin keittämään. Syökää parsaa.

Kyproksella kävin usein omassa kylässämme olevassa pienenpienessä hyvin varustetussa sekatavarakaupassa, jonka nimi oli kirjoitettu pieneen kylttiin: NIEMINEN KAUPPA.  Herra Nieminen tunsi asiakkaansa ja löysi yleensä tarvitsemamme tavarat jostain hyllyiltään. Niemisen kauppaan tuli silloin tällöin tuoretta juustoa. Yhtä juustoa ostin, kun vain sitä sain. Se oli sopivan suolaista kuumassa säässä ja narskui mukavasti hampaissa. Nimeä sille en löytänyt. Monta vuotta tartuin innoissani erilaisiin etelän juustoihin löytääkseni tuon herkkuni. Muistan, miltä tuntui vuosien yritysten jälkeen löytää halloumi, minun narskuva juustoni. Pari vuotta sitten muisteluretkellämme Kyproksella söin jokaisella aamiaisella ja välillä lounaalla ja myös iltapäiväkahvilla grillattua halloumia, kun sitä vain oli saatavana. Syökää halloumia.

Englannissa söimme yleensä omassa Collegessa muiden opiskelijoiden kanssa. Viikonloppuisin joskus kuljimme perheenä tutustumassa ympäristöön. Kerran kävimme Coventryssa  ja  sen  modernissa katedraalissa ja vieressä olevassa sodan pommituksissa tuhoutuneessa rauniokirkossa. Coventryssa löysimme sopivan ruokailupaikan, ensimmäisen intialaisen ravintolamme. Siellä saimme mainioita kastikkeita ja isoja leipiä, jotka toivat mieleen Kyproksen pita- leivät. Nimeä emme panneet mieleen. Myöhemmin maailmalla yritimme löytää tuota leipää, mutta intialaisen ravintolan ruokalistan leivistä emme sitä heti osanneet valita, muita eksoottisia herkkuja kylläkin. Kun nan- leipä viimein löytyi, se on sen jälkeen kuulunut aina ateriaamme intialaisissa ravintoloissa. Syökää nania.

Suomalaista uutta perunaa ei voita mikään. Kohta sitä taas saa.

1970. Kypros. Nikosia. Nieminen. Kauppa.

Plus%20126%20Kypros%20Nieminen%20kauppa%