Kartoita. Suunnittele. Toteuta. Arvioi.
Oli ennenkin Onnimanni.
Kehitä. Toteuta. Arvioi.
Onnimannista Matikka.
Kehitä. Toteuta. Arvioi.
Matikasta Maitopyörä.
Se pyörii siis vieläkin.
Jatkuvan parantamisen periaate. Voiton maksimointi. Kuka edes haluaa irti Onnimannin Oravanpyörästä?
Tänäänkin siis keittiön kaappien kimpussa. Sakset kädessä. Pussit auki. Sisältö kompostoitaviin. Pussit toiseen roska- astiaan. Kuopus, itseään viherpiiperöksi kutsuva, on jo aikoja kurkistellut pussien päivämääriä paheksuvasti. Ihmetelköön äitiään tänään, kun tänne tulee.
Maustekaapin äärellä sen ymmärsin. On kyse paljon muustakin kuin vanhoista pusseista. Lopullisella hävittämisellä on samalla laitettava pois toivo siitä, että noista vanhoista pusseista joskus vielä tulisi ruokaa laitetuksi. Itsetutkistelua voi näköjään tehdä milloin minkäkin asian äärellä. Kaappien tyhjentäminen saa mielen suorastaan runolliseksi.
Suunnittelu on kuulemma merkki älykkäästä käyttäytymisestä. Tavoitteellisuus vie maailmaa eteenpäin. Taisin päästä ajoissa pois Onnistumisen Oravanpyörästä. Ei enää yhtään kehityskeskustelua. Jippii.
Kehittymistä en halua välttää. Herkullisia aterioitakin toivon mukaan vielä valmistan. Nyt vain ne kaikki uusista tuoreista aineksista. Maustepussejakin saa jo kaupasta. Luovuutta voi toivon mukaan löytyä anarkistillekin.
Pienet asiat ovat joskus isoja. Ilman kehityskeskustelujakin.
Kommentit