Olemme oppineet, että lyödyn lyöminen on raukkamaista. Harva silti elämänsä aikana välttyy sitä tekemästä, vaikka hänellä olisikin periaatteessa hyvä tahto. Vauhdissa porhaltaa helposti eteenpäin esteistä välittämättä. Pois tieltä risut, männynkävyt ja hankalat ihmiset…
Harva myöskään välttyy omilta ”äkkipyssäyksiltä” elämänsä aikana. Meistä riippumattomista syistäkin elämä välillä murjoo. Jotkut kriisit muuttavat koko loppuelämän kuvan. Meiltä ei aina kysytä halukkuuttamme. Perin rajallinen on valtamme.
1980. Saimme Thaimaahan tiedon ystävän kuolemasta. Olimme juuri saaneet häneltä kortin, jossa hän kertoi pihan punatulkuista. Pian sen jälkeen saimme kasetin, jossa oli laulu Saviruukusta. Muistan soitelleeni tuota kasettia uudestaan ja yhä uudestaan. Nyt sen laulaa Jippu.
”Olen särkynyt saviruukkuPala palalta murtui poia.
Vain ihmettelin ja itkin
En millään murtunut ois. (Liisa Pukkila)!
1990. Vakuutusyhtiön lääkäri ja sairaanhoitaja olivat hakeneet Miehen Thaimaasta Suomeen sydänoireiden takia. Minä ja tyttäret jäimme tyhjentämään asuntoa ja selvittelemään työasioita. Viikon kuluttua Mies pääsi tarkempiin tutkimuksiin. Illalla soitettiin, että hänen ohitusleikkauksensa tapahtuikin samana iltana. Olimme saaneet kasetin, jossa oli laulu Kastehelmestä. Odottaessamme tietoja leikkauksesta soitimme tuota kasettia uudestaan ja yhä uudestaan.
”Kastehenlmi korren päässä On jo jäässä.Muuttolinnut ovat muuttaneet. Maa on huurteinen
Ja metsä lehdetön ja lauluton. (Erkki Leminen)
Ehjät älkööt vaivautuko.
"Tahdon kertoa särkyneilleEi siruja heitetä pois
Kallista halpa savikin
Mestarin kädessä ois" (Liisa Pukkila) 1990. Bangkok. Samitivej Hospital
Kommentit