• Ehdollista onnistumista
  • Toisten ehdoin

Kuinka sitä haluaisikaan olla aina fiksu. Kuinka sitä haluaisikaan aina  pystyä kaikkeen. Mutkun ei. Ainaskaan aina. Tai oikeastaan aika harvoin, totta puhuen.

Eilen pääsin taas kouluvierailulle.  Mukavaa vaihtelua sinänsä. Seiskaa, kasia, ysiä ja lukiota, kutakin vuorostaan. Lukion tunnille oli koottu kolmea eri porukkaa eri tunneilta. Etukäteen en tiennyt miltä kaikilta. Jokaiselle jotain tai kenellekään ei mitään. Sitä kun ei tiedä… Vieraita uskontoja, kirkkohistoriaa, etiikkaa, kulttuuria, kuvaamataitoa…

Kuvien välissä näytin sananlaskuja, murphyläisiä ja thaimaalaisia pareittain:

Jos jokin voi mennä pieleen, se menee.
Koskaan ei ole liian myöhäistä korjata virheitään.
Elämää voi ymmärtää vain taaksepäin, mutta se on elettävä eteenpäin.
Eilinen on tämän päivän opettaja.
Mikään ei ole niin helppoa kuin miltä se näyttää.
Jos menet kylään, jossa kaikki iskevät silmää, sinun on opittava iskemään silmää samalla tavalla.
Et pysty nitistämään puhumalla ihmistä, joka tietää, mistä puhuu.
Tyhmäkin ihminen osaa liioitella viisaasti.

Skannnasin eilistä varten kuvan buddhalaisesta munkkiystävästämme Mahapratumista. Tutustuin häneen viedessämme suomalaisia vieraita tutustumaan erääseen keskeiseen buddhalaiseen temppeliin. Siellä monet munkeista halusivat harjoitella englanninkieltään. Munkki Mahapratum  vieraili sitten meillä kotona muutaman kerran.  Kerran Mies ja miespuolinen lähettiystävämme Nepalista kävivät vierailulla hänen ”kutissaan”. Harvinainen etuoikeus.