Nuoruuden nimenhuuto
Poissa Eilen ja Huomenna
Läsnä vain Tässä ja Nyt

 

Parikymppiselle neljäkymmentä vuotta aikaisemmin tapahtuneet asiat olivat muinaishistoriaa ja neljänkymmenen vuoden kuluttua tapahtuva utopistista haavetta. Parikymppinen tunsi, että kaikki tärkeä tapahtui tässä ja nyt.

1968 ”Miksi olisi, niin kuin sanotte te muuttajat, että nyt on huonommin kuin tulevaisuudessa (teidän tulevaisuudessanne), miksi sanotte te vaalijat, että nyt on huonommin kuin menneisyydessä (teidän menneisyydessänne). Lauseita, jotka eivät tarkoita mitään, huulenheittoa ihanteen vuoksi, jota ei kenties ole olemassakaan.”

Eilen istuin päivän niiden kanssa, jotka olivat tärkeä osa parikymppisyyttäni. Meillä oli samoja visioita ja missioita, vaikka noita sanoja ei silloin käytettykään. Viikko viikon jälkeen jaksoimme tulla yhteen harjoittelemaan lauluja, joiden sanoihin sisimmässämme yhdyimme. Saksalaisessa kirkossa noita lauluja laulettiin osana Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan satavuotisjuhlia. ”Tämä on laulu sydämeni.” Samassa tilanteessa Ylioppilasteatteri esitti omia laulujaan jakaen (ystävän muistojen mukaan) kolehtihaavista yleisölle pastilleja ja uskoen vakaasti olevansa oikeassa niin kuin mekin, toisten laulujen laulajat. Tuskin kumpikaan joukko toisiaan todella tunsi. Kumpikin löysi kaksinaismoraalin toisesta joukosta, ei omastaan..

Kuusikymmenluvun koko kuva on edelleen hahmottumatta. Näyttää siltä, että osa silloisista kuuluisista radikaaleista, kabareissaan niin varmana silloin toisten ulkokultaisuuden tunnistaen, on  alkanut epäillä silloisia varmuuksiaan. Osa on valinnut selittelyjen tien. Kukapa meistä niin helposti myöntäisi sinisilmäisyyttään tai epävarmuuttaan. Valta on turmellut viisaampiakin ihmisiä.

1968. ”Idealistit, pasifistit, realistit, nihilistit, kapitalistit, kommunistit, anarkistit… Tulkaa esiin ja julistakaa vihdoinkin normioppinne, luetteloikaa moraalisäännöksenne, pykälöikää arvostuksenne: perusteenne ensi pykälään, pyrkimyksenne toiseen tai aivan miten vain kuten haluatte, kunhan vihdoin tiedämme, mitä milläkin tarkoitatte…”

Joukko entisiä Logos- kuorolaisia kokoontui eilen muistelemaan menneitä. ”Tämä on laulu sydämeni, ylistän Herraa ainaisesti.”

1968. Logoskuoron retki Lappeenrantaan.

Plus%20221%20Logoskuoroa%20B.jpg