Totuus tosikon onnesta?
Demetrius herätti minut eilisen kirjoitukseni kommentissaan miettimään, millä tavalla katsoin maailmaa. Ovatko totuus ja tosikkous menneet minulla sekaisin? Kuuntelenko väärää joukkoa? Seuraanko vääriä keskusteluja? Olenko itse musta-valkoinen?
Anskukka haastoi jokin aika sitten miettimään onnellisuutta:
”Aloitan uuden, Tänään olen onnellinen -haasteen. Ideana on kirjata viikon ajan joka päivä kolme asiaa, jotka juuri sinä päivänä tekevät sinut onnelliseksi. Suuria tai pieniä, yleisiä tai erityisiä. Muoto on vapaa, ihan miltä sinusta juuri sinä päivänä tuntuu. Piirrä kuva, kirjoita runo, tai kirjoita muuten vaan, valinta on sinun. ”
Aloin ajatella päivän onnellisia asioita. Huomasin, että se ei ollutkaan ihan helppoa. Jokaisessa onnen kirkkaudessa oli häivähdys varjoa. Opin, että onni on pysähtymistä hetkeen. Ei enää mennyttä, ei vielä tulevaa. Kunpa osaisi oikeasti ottaa oppia lapsen huolettomuudesta.
Jotain vastaavaa olen kokeillut jo aikaisemmin. Count your blessings – laske siunauksesi. Muistan miettineeni, oliko minulla lupa iloita, kun toinen suree. Miten kiittää siunauksesta, jota vierellä oleva ei ole saanut? Onko kiitollisuus itsekkyyttä?
1. Takana pitkä, hyvin nukuttu yö. Tiedän, että se on fyysisen levon lisäksi antanut aivoilleni mahdollisuutta käsitellä asioita rauhassa. Ajatusten sekavat kasat on saatu luokitelluksi oikeisiin lokeroihin. Tiedän käyneeni Bangkokin tutuilla kaduilla. Ystävän sähköpostiviestin kuulumiset kohtasivat omien muistojen muistijäljet. Niillä oli aikaa vaihtaa tietojaan rauhassa…
2. Kaatuneiden muistopäivä. Jäin miettimään, voiko toisen suruista iloita. Tiedän, kuinka monen ihmisen elämään jokainen kuolema vaikuttaa. Kuinka monta toivetta tuhoutuu… Olen silti onnellinen siitä, että nyt olemme saaneet elää sodattomassa maassa. Omassa maassa.
3. Kahvin ja lakkaviinerin päivä. Ei todella voi tietää aamulla, mitä päivällä tapahtuu. Sotapojan kohtaamisella on ollut melkoisia seurauksia. Ei hassumpia. Jo vuosikymmeniä.
Huomenna jatkan. Toivottavasti. Onnen miettiminen on itse asiassa metkaa…
Thaimaa. Armon kirkon joulujuhla. Kuopus ja kengät.
Kommentit