Millainen?
Kuka?

Mikä määrittää ihmisen? Riittääkö, että hän on olemassa sellaisenaan, vai tarvitseeko hän selitystä?

Nuorisomme humanistipuoli tutkii ja käyttää kieliä. He osaavat monia minulle vieraita kieliopillisia sanoja. Onneksi Iso Suomen kielioppi ISK on tullut myös verkkoon. Siitä on tullut VISK

”suomalaiset, savolaiset, helsinkiläiset, ulkomaalaiset |
punaiset, vihreät |
mustat, valkoiset |
nuoret, vanhat, vastasyntyneet, kouluikäiset, aikuiset, 3-vuotiaat |
hyvät, pahat, kauniit, rohkeat, rumat |
kuurot, sokeat, vammaiset |
köyhät, rikkaat, syrjäytyneet, vähäosaiset, työttömät |
vieras, syyllinen, syytetty, uskovainen” 
(ISK § 626 Savolaiset, rohkeat, syrjäytyneet: substantiivi vs. adjektiivi )

Jäin miettimään kirjan esimerkkejä, vaikkapa yllä olevaa sanalistaa. Kun haluttiin kertoa sanoista, joita voitiin käyttää substantiivina ja/tai adjektiivina, miksi valittiin juuri tuo joukko sanoja. Oliko se satunnaisotanta?  Olivatko nuo sanat kirjan ilmestyessä ajankohtaisia? Esiintyikö niitä juuri silloin paljon lehdistössä? Kyseltiinkö juuri niistä sanoista muita useammin? Vaikuttiko listan kerääjän oma kiinnostus? Entä omat antipatiat tai sympatiat? Miksi juuri savolaiset? Miksi helsinkiläiset? Entä miksi juuri 3-vuotiaat? Miksi ei vaikkapa 5-vuotiaat?

Alussa Thaimaassa käytimme sanaa ”thailainen” sekä substantiivina että adjektiivina. Vanhoissa kirjoituksissa ja kirjeissä se on lähes ainoa käytetty muoto. Vasta myöhemmin, kun saimme työtoveriksemme suomen kielen ammattilaisen, meille selvisi, että tuo sana ei ollutkaan oikea. Sen jälkeen olen osannut puhua ”thaimaalaisista”.

Tarkistin juuri, että blogini kirjoituksissa ei todella ole tätä ennen käytetty sanaa ”thailainen”. Hyvin on mennyt työtoveri Pirkon oppi tuossa asiassa perille.

Jäin miettimään vielä viimeistä valittua ryhmää. Mikä on listan laatijan mielessä yhdistänyt vieraat, syylliset, syytetyt ja uskovaiset?

1988. Bangkok. Hua Markin kirkko. Piilokuva viisivuotiaasta. Kengät sen paljastavat.

Plus%20352%20Hua%20Mark%20piilokuva.jpg