Saksankielenopettajani ja silloinen luokanvalvojani Mirjam Teräskallio oli Porin Konserttikannatusyhdistyksen jäsen. Hänen hyvä tarkoituksensa oli kasvattaa uusia kannattajia klassiselle musiikille jakamalla aina silloin tällöin ilmaisia konserttilippuja oppilailleen, jotka saivat istua Karhulinnan sivupenkeillä kuulemassa elämää suurempaa musiikkia.
En muista, kuka oli edeltäjäni konserttien säestäjien sivunkääntäjänä enkä sitä, kuinka kauan tuo kunniatehtävä kesti. Useassa konsertissa minä pieni ujo koululainen sain kuitenkin lavalla olla. Yhtään musiikkikappalettakaan en muista. Niin paljon keskityin nuottien seuraamiseen ja kunkin soittajan tapaan osoittaa oikea ajankohta sivun kääntämiselle. Jokaisella oli todella oma hienovarainen tapansa nostaa silmänsä nuoteista, heilauttaa päätään tai mutristaa suutaan.
Tänään tajusin, kuinka vähän olen viime aikoina todella keskittynyt kuuntelemaan klassista musiikkia. Jäin miettimään ensimmäistä levysoitintani ja ensimmäistä klassista levyäni. Ne olin saanut lähtiessäni opiskelemaan Helsinkiin. Ensimmäisen vuoden asuin ystävien kanssa neljän hengen huoneessa ja jokaisen tavarat olivat yhteisessä käytössä. Minun levysoittimeni oli huoneen ainoa ja sitä saivat muutkin käyttää.
Ensimmäisellä klassisella LP-levylläni oli kaksi kuuluisaa viulukonserttoa. En pääse nyt tarkistamaan, ketkä siinä esiintyivät. Otin YouTuben avuksi. Sen avulla voivat näin taas muutkin muistojeni musiikkia kuunnella:
Tsaikovskin viulukonsertto on elokuvamusiikkina nykykiinalaisessa elokuvassa Together, Poika ja viulu. Tässä tuon elokuvan loppukohtaus.
Mendelssonin viulukonsertosta löytyi osa 13- vuotiaan Itzhak Perlmanin esittämänä. Tässä lyhyessä näytteessä näkyy myös vanhempi Perlman.
Matkani jatkui.
Löysin Itzhak Perlmanin version Por Una Cabezasta, monessa elokuvassa, myös Scent of Womanissa esiintyneestä tangosta. (YouTubesta löytyy myös unohtumaton Al Pacinon tanssiversio.)
Por Una Cabeza esiintyi myös Schindlerin listassa. Tässä se versio.
Pitäisiköhän matkustella muistojen musiikkimaailmassa useamminkin?
Viime vuosina olenkin sitten käännellyt käsissäni vain kuoronuotteja:
Kommentit