Monen
Miehen
Monet
Tarinat
Katselin eilen kirjahyllyjä ja otin käteeni Omar Khaijamin Teltantekijän. Vasta vähän ajan kuluttua tajusin, miten alitajuntani oli toiminut. Muistin juuri lueskelleeni Khaled Hosseinin Leijapoikaa. Siinä Amir, kirjan kertoja, sanoi osanneensa ”jo yhdentoista vanhana ulkomuistista tusinoittain säkeitä Khayyamilta”.
Omar Khaijam, Omar Khayyam, matemaatikko, filosofi, tähtitieteilijä ja runoilija Iranista, Persiasta, satojen vuosien takaa. Mies, joka jo kauan sitten päätteli maan kiertävän aurinkoa. Mies, joka loi uuden kalenterin, jonka pohjalle Iranin nykyinenkin kalenteri pohjautuu. Mies, joka uskoi luonnonlakien selittävän kaikki elämän ilmiöt. Mies, joka runoili.
Minulle Teltantekijä on muisto veljestäni. Hän on tuon kirjan ostanut ensimmäisenä opiskeluvuotenaan ja kirjoittanut kirjaan useita merkintöjä. Myös seuraavat säkeet on merkitty monella viivalla. (Toivo Lyyn käännös)
”Ei huoli ole elon tarkoitus!
Myös puutteen korvaa – hengen vapaus.
Maailmaan älä kiinny!... Kyllin raskas
on silti maailmasta-karkoitus.
Ah nyt jo haipuu kevät, ruusut sen!
Ah nyt jo kiinni kirja nuoruuden!
Vast’ikään lauloit latvan satakieli!
Ah minne lensit? – miksi? – tiedä en…”
Tiedämme jotain ihmisestä, kun katsomme hänen ystäviään. Tiedämme hänestä vielä lisää, kun katsomme, mitä kirjoja hän on lukenut, mitä musiikkia kuunnellut ja mitä tauluja katsellut. Nyt opiskelin näin jo kauan sitten edesmennyttä veljeäni.
Englannissa kielikouluaikana tutustuimme samassa Collegessa asuneeseen nuoreen iranilaiseen mieheen. Noiden muutamien kuukausien aikana opimme pitämään hänestä. Juuri noina kuukausina shaahi pakeni Iranista ja ajatolla Khomeini palasi sinne. Jälkeenpäin mietin, mitä kaikkea mahtoikaan olla tuon asuintoverimme hymyn takana.
Kaikilla maailman kriiseillä on myös ihmisen kasvot. Tänäänkin.
Karjalohja. Isoveljen kanssa kalassa. Silloin ennen.
Kommentit