Huono äiti.
Huono vaimo.
Itkettää.

Hyvä Jumala.

Heikko työ.
Heikko lepo.
Masentaa.

Vahva Jumala.

Monenmoiset tuntemukset käytiin läpi. Kaukana turvaverkko oli harvempi. Turva kuitenkin aina löytyi.

Ensimmäinen aamu Bangkokissa uudessa oudossa kodissa, isä, äiti, poika 7 v ja tytär 4 v.

Ystävät olivat hankkineet etukäteen vähän astioita ja ostaneet jääkaappiin perusruokaa uudelle perheelle. Tulopäivänä pääsimme syömään ystävien kotiin. Illalla uni maittoi, joten iltapalan kanssa ei paljon aikailtu.

Ajattelin kunnon äitinä hakea ensimmäisen aamun kunniaksi aamiaistarvikkeita lähikaupasta. Muroja ja maitoa kyllä oli jo kotona saatavilla, mutta sen lisäksi halusin jotain terveellistä, tuttua ja turvallista oudossa maassa. Keittiöstä löytyi vesipannu ja paistinpannu. Paistinlastaa ei ollut, mutta lentokoneen ruumassa oli tietysti kulkenut mukana kunnon suomalainen puukko. Siis kauppaan.

Kauppa oli pieni, mutta sinänsä monipuolinen, vähän kuin "Niemisen kauppa" Kyproksella Nikosiassa muutama vuosi aikaisemmin. Sieltä aikanaan löytyi kaikki tarpeellinen. Varmaan siis täältäkin. Teenpä munakkaan, kun kerran paistinpannukin jo on, ajattelin. Siis kananmunia. Niitä löytyi. Munakkaaseen voi laittaa myös vihanneksia. Siis vihanneshyllylle. Tuoreista vihanneksista oli varoitettu, mutta kun kerran aioin paistaa ne munakasta varten, niin en pelännyt pöpöjä. Vihannekset näyttivät oudoilta, mutta sentään tuttuakin löytyi. Oli kauniita pieniä paprikoita. Siis, äidin paprikamunakas muistoihin ensimmäisenä Thaimaan aamiaisena.

Kotona pilkoin suloiset moniväriset paprikat pieneksi silpuksi ja munakashan siitä tuli, vaikka puukolla sekoitettiinkin. Lautaset pöytään ja eikun syömään.

Blääh. Ensimmäinen suupala kertoi totuuden. Suloiset paprikani olivatkin, niin kuin jälkeenpäin opin, väkeviä "hiirenpapana"- chilejä. Kauhistus. Puukon kärjellä sitten yritettiin nyppiä chilipalasia pois munakkaasta. Blääh. Ja vielä blääh. Se siitä tutusta ja turvallisesta terveellisestä aamiaisesta.

Jostain syystä tästä munakkaasta on tullut suosikkikertomus äidin ruuanlaittoa muisteltaessa. Meilläpä ei tarvitsekaan muistella niitä erinomaisia "äidin lihapullia", vaan meillä on omat muistot.

Onneksi saimme pian suloisen apulaisen auttamaan meitä. Kyllä meilläkin sitten syötiin paremmin.

V.Gilbert Beers: Jumala auttaa, Ristin voitto (Raamattua pienille lukijoille)

Lapset saivat lähtölahjaksi pienen kirjan kotiseurakunnan pyhäkoululaisilta. Kirjan ensimmäisen tarina loppuu näin: "Jumala piti huolta Aadamista ja Eevasta. Hän antoi heille kaiken tarpeellisen. Jumala pitää vieläkin huolta isistä ja äideistä ja pojista ja tytöistä."

1979. Bangkok. Soi Asoken  tori. Apulaisemme Sangat auttoi meitä alkuun uudessa elämässämme:

101%201979%20Sangat%20Soi%20Asoken%20tor