Aikakone
Aikamatka
Aika matka


Oli aika kokemus, kun yhtäkkiä ympärillä oli ihmisiä, joista pintakerrosta rapsuttamalla (ja vuosirenkaita lisäämällä tai vähentämällä) alkoi löytyä jotain tuttua. Päivän aikana vierauden tunne väheni. Oman muistitilan lisäksi saattoi käyttää toistenkin muistitilaa. Löytyi uusia langanpäitä, joista uudet muistojen kerät alkoivat aueta.

Oli myös aika kokemus tajuta, että nuoruuden tuttujen tapaaminen laukaisi niin paljon tunteita esiin. Ei sitä heti huomannut eikä kaikkea osannut siihen heti yhdistää. Tuli vain aina välillä omituinen olo.  Tajusi, että avatussa muistojen kerässä esiin tulivat myös langassa olevat solmut  Löytyi yllättäviä muistipätkiä, tietoisuutta kivusta ja pettymyksistä, yksinäisydestäkin..

Tuohon nuoruuden aikaan ja tuohon ystäväjoukkoon liittyy myös lauluyhtye Forerunners, jonka Suomen vierailua olimme mukana järjestämässä. Yksi Forerunnersin lauluista kertoi elämän matkasta, "Where I'm bound".  Hyvä ystäväni käänsi laulun suomen kielelle, "Tie on  pitkä ja pölyinen". Tuon laulun voi kuulla Tilkkutäkki- levylläkin.

Blogini aikamatkat ovat suuntautuvat pääasiassa Thaimaahan. En nuorena arvannut, että matka sinne veisi. Pölyä on riittänyt. Tietkin ovat olleet pitkiä, etenkin jos laskee matkat ajassa eikä kilometreissä. Ne suuren kaupungin pölyiset ja ruuhkaiset kadut. Mielenkiintoisessa ja mielekkäässä työssä oli jotain samaa kuin nuoruuden haaveissa. Näin oli hyvä. Minun tarinani.


Vanhaa ystäväjoukkoa katsoessa oli hyvä huomata, että kaikilla on ollut oma mielenkiintoinen elämänsä. Se ei ole välttämättä ollut kenellekään aina helppoa. Kivut ja pettymykset eivät ole ketään kiertäneet. Näin on silti ollut hyvä. Meidän tarinamme. Jokaisella oma tarina.

Logoskuroroa vuosilta 1966-1970.

Plus%20224%20Logoskuoroa%201966-1970%20p