Omat jatsit
Omat areenat
Omat tavat
Omat tarinat


Porin tämänviikkoiset suurtapahtumat PoriJazz ja SuomiAreena eivät ole tarjonneet sitä kaikkea moninaisuutta, mitä viime päivinä on ollut tarjolla pienellä kesämökillä. Papan ja Isin kanssa on vedetty ahventa ja särkeä ongella ja pilkillä. Asiaankuuluvaa mökötystä on kuulunut myös kuvioihin kalaonnen epäreiluuden takia. Kalat on perattu yhdessä ja särjen ilmarakot äänekkäästi paukauteltu. Melkein kypsiä metsämansikoita ja mustikoita on kuulunut ruokavalioon samoin kuin muutama kirpeänkarvas omenanraakile, joita on ollut aivan pakko puraista pala kerrassaan irvistellen. Telttakin on ollut pystyssä ja yhtenä yönä siinä nukkui vaihteleva määrä ihmisiä. Yhdelle siellä makuupussissaan pyöriskelevälle tarjottiin mahdollisuutta mennä kesken kaiken Isin viereen  nukkumaan ja  No-vaikka- tyyppi sitten kokosi kampsunsa ja vaihtoi makuupaikkaa.

Reippaasti porukka on lämmitellyt grilliä, savustusuunia, saunaa ja vesipataa oikeilla puilla. Vessaankaan ei ole ollut ikävä, vaan metsäpissa on hoitunut hyyskässä ja puskapissa nurmikolla. Pystypissakin on saatu harjoittelun alle. Elämän tärkeät perusasiat ovat siis olleet hallussa.

Thaimaassa monet suurkaupunkilaiset lähettävät pienet lapsensa maalle isovanhempien hoitoon ensimmäisten elinvuosien ajaksi. Isovanhempiin ja sukuun voi aina luottaa. Aina silloin tällöin kuulemme, miten jotkut Suomeen muuttaneet thaimaalaiset ovat jättäneet lapsensa aluksi Thaimaahan isovanhempien hoitoon. Täältä käsin on sitten lähetetty rahaa lasten ja sukulaisten ylläpitoon. Joskus nämä lapset muuttavat Suomeen myöhemmin, jos tilanne täällä sen sallii. Olemme yrittäneet kertoa, että sikäläisen kulttuurin mukaan se on ihan asiallista käytöstä. Kiireiset työssä olevat vanhemmat eivät pysty aina löytämään luotettavaa ja edullista hoitopaikkaa lapsilleen.

Muistan Birminghamin kielikouluaikana suuresti ihmetelleeni siellä opiskelleita pakolaisperheitä, jotka eivät olleet vuosikausiin tavanneet lapsiaan. Lapset olivat turvassa suvun luona vanhassa kotimaassa, vanhemmat maailmalla vanhaa paossa ja kenties uuttaa maailmaa luomassa. Maailmassa kaikilla ei ole varaa lukea samoja kasvatusoppeja kuin meillä täällä Suomessa.


Lastenkasvatuskin on taidelaji. Täytyy vain toivottaa viisautta ja iloa kaikille taiteilijoille, jotka sitä tänäänkin harrastavat. Mummot ja papat sentään pääsevät helpolla pälkähästä. Parhaimpien vitsien jälkeen he voivat mennä nurkan taakse rauhassa hihittelemään ja hohottelemaan. Isien ja äitien vuoro on nyt olla vastuussa. Joskus, ihan vain joskus, mummot ja papat taitavat tuntea hienoista vahingoniloa taakse poistuessaan.

Grilli ja keinu. Kuva Simo Nieminen.

Plus%20163%20Grilli%20ja%20keinu%20pieni