Ruuvia ei vasaralla

Ympyrää ei neliökoloon

Harvoin naurattaa heti herätessään. Äsken niin kävi. Muistin uneni. Siinä yritin sitkeästi koota jotain, kolmessa eri tilanteessa. Millään kerralla kokoaminen ei onnistunut, ennen kuin tajusin, että ruuvia piti kiertää eikä hakata vasaralla. Kolmannella kerralla nauroin yhdessä minua nauravien kanssa. Se oli vapauttavaa.

Joulut Thaimaassa opettivat paljon thaimaalaisesta juhlimisesta. Muuten usein spontaanisti toimivat ihmiset jaksoivat valmistella juhlia viikkokausia. Ohjelmaa harjoiteltiin, jouluruokaa suunniteltiin ja  koristeita valmistettiin. Joulustressiä en kovinkaan paljon nähnyt. Joskus kyllä syntyi eripura siitä, miten olisi pitänyt toimia. Silloin thaimaalainen henkilökohtainen arvojärjestys yleensä ratkaisi asian. Ylempi päätti ja alempi murisi mennessään. En koskaan tarkoin ymmärtänyt, miten tuo ylemmyys kussakin tilanteessa ratkaistiin, senioriteettiin kun kuului iän suoman arvovallan lisäksi monta muuta meille piilossa ollutta asiaa.  Juhlat silti aina onnistuivat, tavalla tai toisella. Joka kerran ne kuitenkin pystyivät suomalaista häkellyttämään.

Viisitoista vuotta poissa suomalaisista ympyröistä yrittivät opettaa sitä, että asioita voi tehdä toisinkin kuin täällä. Silti tunnustan yrittäneeni aina välillä laittaa ympyräpalikkaa neliönmuotoiseen aukkoon. Aikani tuherrettuani yleensä tajusin, että joko palikkaa oli pienennettävä tai aukkoa suurennettava. Useimmiten se tarkoitti oman palikan veistämistä, harvoin aukko itsestään suureni. Miksi sen olisi tarvinnutkaan suureta?

Viime yön ruuvishow puhui minulle myös samasta asiasta, siitä, että on opittava elämään ympäristön ehdoilla. Ruuvia on käsiteltävä ruuvin tavoin. Jos tekee toistuvasti samoja virheitä, on opittava nauramaan yhdessä nauravaisten kanssa. Saa nähdä, löytyykö ensi yön uneeni mutteri ruuvin kaveriksi vai vieläkö yritän voimalla.

Miksi sitten uneen tuli juuri ruuviversio?  Sehän on selvää. Illan televisiomainoksen jälkeen jäin kaiholla muistelemaan sitä, että tyttöjen ei minun lapsuudessani katsottu tarvitsevan Mekano- rakennussarjoja. Niitä oli vain tuttavaperheiden poikien joululahjoissa.  Mutta kyllä minäkin ne vielä joskus ostan…

1979. Bangkok. Soi Amon. Ensimmäinen thaimaalainen joulujuhlamme. Häkellyttävää: Juontaja kysyi joulupukilta, uskooko pukki Jeesukseen. Kuulemma uskoi.

Plus%20296%201979%20Soi%20Amon%20jouluju