Ystävyys on yhteistä mieltä
Ystävyys on yhteistä kieltä

Mietin Otto Mannisen, Lauri Viidan ja Uppo-Nallen yhteyttä edellisessä kirjoituksessani. Se poiki suvun kesken sähköistä keskustelua: ”Voisiko triviaaliratkaisu olla, että Uppo-Nallekin on lukenut Viitaa ja Mannista? Tyylissä on paljon samaa.” Lähdin siis etsimään ja löytämään:

Kun  Uppo-Nallessa intettiin:

 

”Intän, intän ja jupitan,
väitän vastaan ja pukitan,
rähjään, räyhään ja riitelen,
vietän aikaani inttäen. ”

niin Otto Manninen rauhoitteli:

 

”Jos tyhjistä ja vähistä
ain’ alkais räiskää, rähistä,
jäis ruumenet vain tähistä 
ja lihoista vain luut.”

Kun  Uppo-Nallessa valiteltiin:

 

”Sadesäällä likoan.
Hellesäällä hikoan.
Sellaista on elämä.
Likoa ja hikeä. ”

niin Lauri Viita lohdutteli:

 

”Räntäseula seudun päällä,
saappaan alla lotinaa,
lantajuova järven jäällä –
kesä tulee, ihanaa!”

Uppo-Nalle ilmestyi juuri ennen ensimmäistä lähtöämme ulkomaille. Birminghamissa sitä luettiin ääneen iltalukemiseksi.  Nyt tuli vähän syyllinen olo. Onkohan Uppo-Nallen vika, että osa nuorisostamme on suosinut Jim Carreytä? Jos et tunne Jim Carreytä, ei taida olla väliksikään. Minun mielestäni :)

”Jos omalle tontille kakkaat,
ei tule luoksesi rakkaat,
jos vieraalle tontille kakkaat,
heti saapuvat luoksesi rakkaat. ”

1979 Lontoo. Mikähän vitsi on meneillään: