Kolme kertaa kookoksesta

Kokosin kerran kokemuksistani rippikoululaisia varten kolme kookostarinaa. Niitä kerroin kookospähkinä kädessäni.

 Ensimmäinen tarina kertoi kookospähkinästä, jonka näin usein lapsena ystäväperheen kotona. Heiluteltaessa se aluksi hölskyi, mutta myöhemmin sen sisällä kolisi. Kuulin, että se oli lähetetty Afrikasta postissa. Perheen sukulaiset olivat Afrikassa lähetystyössä.

Toinen tarina kertoi vahvakuorisesta kookospähkinästä ja apinoista.(Siitä olen kertonut blogini alkuvaiheissa vuonna 2007 kirjoituksessani 130 Kilvoittelijoita.) Kerroin, miten kookospähkinät eivät menneet rikki, vaikka apinat heittelivät niitä alas korkeasta kookospalmusta. Kun siemen sisällä alkoi itää, kovinkin kuori murtui.

Kolmas tarina kertoi siitä, miten kaukaiset ihmiset osasivat käyttää niitä materiaaleja, joita heillä ympärillään oli. Minun kädessäni olevasta kookospähkinästä oli Thaimaassa tehty linnunpönttö. Kerroin, että Jumalakin joutuu välillä käyttämään sitä materiaalia, jota Hänellä on. Varmaan olisi ollut parempia, reippaampia, fiksumpia, kestävämpiä, tehokkaampia kuin me, mutta ne paremmat eivät lähteneet…

Katalyytti seitsemänkymmentäkuusi on ollut jo kerran ennenkin esillä. Porin lähetysjuhlien valmistelut ovat loppuvaiheissaan. Tällä kertaa en osallistu juhliin liittyvään rippikouluralliin, jollaiseen aikoinaan nuo kolme tarinaani muotoilin. Olemme sen sijaan mukana Porin keskustassa Eetunaukiolla järjestettävässä Lähetys valtaa kaupungin! –tilaisuudessa ja muissa vapaaehtoistehtävissä. Viikon kuluttua lauantaina 11.6. näitä juhlia voi seurata myös Radio Deissä klo 13 -19. Lisäksi Yle Radio 1:ssä sunnuntaina 12.6. klo 10 lähetettävä radiojumalanpalvelus tulee Porin Lähetysjuhlilta.

Kookoksesta voi kertoa monia muita tarinoita, vaikka näinkin: