Tänään on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispanvaalin ensimmäinen kierros. Jos kukaan ehdokkaista ei saa yli puolta annetuista äänistä, seuraa vaalin toinen kierros muutaman viikon kuluttua. Toivon ja rukoilen Suomen kirkkoon hyvää arkkipiispaa.
Muutama vuosi sitten olin taas kerran mukana kouluttajana Suomen Lähetysseuran esikoulutuskurssilla. Kurssin aikana tutustuimme myös joihinkin Suomessa toimiviin kirkkokuntiin ja osallistuimme erilaisiin jumalanpalveluksiin. Seuraavassa otteita sähköpostikirjeenvaihdostani Katolisen tiedotuskeskuksen tiedottajan, Marko Tervaportin kanssa:
”Käymme kurssin aikana tutustumassa eri kirkkokuntien jumalanpalveluksiin, ensi sunnuntaina olemme menossa katolisen kirkon messuun.”
”Hauska kuulla. Kaikki ovat tervetulleita pyhään messuun palvomaan ja ylistämään Jumalaa, rukoilemaan yhdessä. Ikävä kyllä pyhän kommuunion (ehtoollisen) vastaanottaminen on mahdollista vain armon tilassa eläville katolisen kirkon jäsenille. Kommuunio on nimittäin täydellisen (myös näkyvän) ykseyden merkki, ei keino sen saavuttamiseksi.”
”Katsotaanko työ Suomessa myös lähetystyöksi?”
”Katolinen kirkko Suomessa/ Helsingin hiippakunta on vakaasti osa tämän maan kirkollista elämää eikä tee lähetystyötä – sanan varsinaisessa merkityksessä. Kaikki katolilaiset, oikeammin kaikki kastetut, on kutsuttu julistamaan evankeliumia ympärilleen ja todistamaan siitä omalla esimerkillään. Siinä mielessä kyllä.”
”Mikä on julistuksen ja palvelun osuus katolisessa teologiassa koskien ei-kristittyä maailmaa?”
”Viimeistä kysymystä en oikein ymmärrä, mutta kirkko lähtee tässäkin asiassa varmasti siitä, ettei uskoa ja moraalia, siis tekoja, voi erottaa toisistaan, niin kuin ei voi erottaa toisistaan ihmisen sielua ja ruumistakaan (tässä elämässä). Niinpä kaikki julistus on myös palvelua ja päinvastoin. Herra Jeesus toki halusi kaikki kansat opetuslapsikseen. Kirkon päämäärän täytyy siis olla – Jeesuksen Kristuksen tahdon mukaisesti --, että kaikki ihmiset saisivat ja jakaisivat Kristuksen opin täyteyden (Depositum Fidei).”
Minä toivon, etteivät kristityt pääsääntöisesti (!) puhuisi toisistaan pahaa. Toivon, että maailmassa ihmiset eivät yleensäkään pääsääntöisesti ja välttämättä (taas!) vain etsisi toisistaan vikoja. Eri mieltä saa olla, mielipiteensä pitää saada sanoa, mutta jossakin on raja, jota ei pitäisi ylittää. Kunpa tietäisinkin, missä se raja kulloinkin on. Sitäkin voisi näin paastonaikana miettiä.
1978. Lähetyskodin ruokala, Tähtitorninkatu, Helsinki. Piispa Leonard Auala on juuri kuullut, että taas kerran ihmisiä on kotimaassa kuollut auton ajettua miinaan. - Namibian itsenäisyydestä ei tuolloin vielä ollut tietoa.
Kommentit