Avasin television. Taas Bangkokin kaduilla kahakoidaan. Tuttuja lauseita. Tuttuja paikkoja. Sieltä se aina alkaa. Kahakoissa loukkaantuneet viedään tuttuihin sairaaloihin. Niissä minäkin olen käynyt. "Kuka silloin saa vallan, kun kansa saa vallan?"  Kansa on jakaantunut hallitusta vastustaviin ja hallituksen puolella oleviin joukkoihin. Tuttuja jakoja. Kyyninen minäni pyrkii kysymään, kuka nyt tällä kerralla maksaa ja kenelle? Tiedän silti, että suuri osa ihmisistä on kaduilla myös ihanteidensa takia.

Jokaisella kansalla näyttää olevan tietyt vuosilukunsa, joiden yli ei helpolla päästä. Kyllä me suomalaisetkin sen tiedämme.

Tämän päivän otsikko ei syntynyt akuutista tämänpäiväisestä Thaimaan kriisitilanteesta. Ajattelin pikemminkin pohtia huomisia luentojani diakonia- ammattikorkeakoulussa. Lähetyksen ja kansainvälisen diakonian opintoihin kuuluvassa opintokokonaisuudessa aiheeni on "Yhteiskunnallinen, ekologinen ja poliittinen vaikuttaminen kolmannen maailman tilanteeseen kotimaan työssä". Sen nyt ainakin tiedän, että pohdin opiskelijoitten kanssa sitä, kuinka paljon ja millä tavalla meidän tulee pyrkiä vaikuttamaan maailman tilanteisiin. Se on nykyisin varsin ajankohtainen asia täällä Suomessa. Monella tavalla.