Ihan pakko.
Ihan välttämättä.
Ihan varmasti.
Ilman vaihtoehtoja.
Ihmisillä on omituisia pakkomielteitä. Tai siis, toisten mielestä omituisia. Tai siis, Niillä Toisilla ne vasta omituisia ovatkin.
Joulukalenterin kolmastoista esine: Toissapäivänä työtovereilta saamani pieni kristallienkeli riippuu thaimaalaisen puuveistoksen yläkulmassa eläinten suojan yläpuolella ja Betlehemin tähden alapuolella valmistelemassa Joulun Lapsen tuloa.
Ensimmäisenä Thaimaan jouluna olin päättänyt löytää punajuuria. Jouluun siis kuului punajuuria. Ehdottomasti. Ainakin Suomen ulkopuolella.
Toinen pakollinen oli kurkkusalaatti. Ihan ehdoton jouluherkku. Aivan välttämätön joulumielelle. Ohjeen muistin summittain. Sitä siis tein.
Mutta ne punajuuret. Niitä ei vain löytynyt. Ei sitten mistään. Oman sekatavarakaupan vihanneshylly. Ei Oota myytiin. En totta puoliin osannut punajuuria edes kysyä. Mutta ihan selvää Ei Oota silti, ihan varmasti. Omalle torille. Ei Oota. Naapuritorille. Ei Oota. Vihdoin löysin edes sen englantilaisen hakemani sanan. Beetroot. Beetrootilla sama Ei Oon tarjoilu. Vaikka eihän käymissäni paikoissa englantiakaan ymmärretty. Mutta silti, ihan selvää Ei Oota. Kaikki torin vihanneskojut kiersin.
Ja sitten. Kaksi pientä. Oletettavasti Beetrootia. Kaksi Punajuurta. Vau.
Meillä siis syötiin ensimmäiseä jouluna kurkkusalaattia ja rosollia punajuurella. Joulu tuli.
Eihän meistä siis edes se Kukaan pitänyt punajuurista. Eikä se kurkkusalaatti välttämättä sekään ihan välttämätön ollut. Kun siitäkään se Kukaankaan ei niin pitänyt.
Jokaisena Thaimaan jouluna rosollia sittemmin syötiin. Esikoinen sitä pilkkoi joka vuosi. Kansainvälisen koulun kansainväliselle lounaallekin sitä vietiin. Suomalaista jouluruokaa.
Viimeisinä vuosina punajuurta alkoi löytyä buffeteista. Kaksi kertaa löydettiin. Sheraton-hotellin kalleimman seisovan pöydän vihannespöydästä kymmenien herkkujen seasta katkarapusalaattien vierestä. Bangkokin korkeimman talon 87. kerroksen upean näköalaravintolan juhlapöydästä. Molemmilla kerroilla keitettynä ja viipaloituna. Aika mauttomana. Eksotiikkaa kuitenkin.
Eero Junkkaala: Kaikki on toisin, Suomen Lähetysseura, 2007
Eero Junkkaala on pari vuotta toiminut Suomen Lähetysseuran raamattukouluttajana ja kiertänyt jo useissa maissa kouluttajana. Pidän suuresti hänen positiivisesta asenteestaan. Oikeasti on niin, että se parhaiten nauraa, joka itselleen nauraa. Eero tämän taidon osaa. Tässä kirjassa hän kertoo vierailuistaan Israelissa, Taiwanissa, Venäjällä ja Tansaniassa.
Tämän marraskuun Eero vietti Thaimaassa. Luin juuri hänen kotisivuiltaan hänen Thaimaa-kuulumisensa. Hän on selvästi löytänyt tavan kohdata myös thaimaalaiset. Yesss.
1979 Bangkok. Koti 1. Ensimmäinen joulu, jouluvieraat Salli Lamponen, Anneli Könni ja Aune Hirvonen sekä pakolliset punajuuret ja kurkkusalaatti.
Kommentit