Vuosikymmeniä sitten Kristiina Halkola lauloi Laulua 20 perheestä. Siinä sen ajan kritiikki kohdistui valtaa pitäviin rikkaisiin teollisuussukuihin. Kuka vielä muistaa ne suvut?
Näinä päivinä menettää maineensa, jos mediasta puhuu asiantuntemattomasti ja väärin sanankääntein. En tiedä, ovatko toimittajat sopuleita, tiikereitä vai paperitiikereitä, mutta yhä äänekkäämmin he tuntuvat olevan pyrkimässä vallanpitäjiksi. Mielenkiintoista on se, että nyt ollaan nylkemässä päänahkoja eläviltä ruumiilta käyttäen tylsää puukkoa. Hyvällä uutisella ja draamalla on yhteinen pohja, konflikti. Tiedonvälitystä tärkeämpi sana on nyt selvästi sananvapaus.
Thaimaassa mietin usein, kuka puhuisi maailman pienten ihmisten puolesta. Kuka toimisi heidän haamukirjoittajanaan? Kuka antaisi heille lähdesuojan? Kuka tekisi heistä todellisen ja kiinnostavan kuvauksen? Ketä kiinnostaisi?
Meillä on ollut paljon hyviä kokemuksia. Tiedottajat ja toimittajat ovat toimineet totuudenmukaisesti. Asioita on tulkittu oikein ja hyväntahtoisesti. Ne on pyritty liittämään oikeisiin kokonaisuuksiin. Sanoja ei ole vääristelty. Asiantuntemattomuuteen liittyvät virheet on korjattu. Avoimuuteen on liittynyt vastuullisuutta. Entä jos näin ei olisi ollut?
Joskus minua kauhistuttaa sananvallan vallankäyttö. Kun taistelussa on sana sanaa vastaan, taitavampi voittaa aina. Kuka on antanut taitavammalle valtuudet valita kulloisetkin totuudet? Demokratialla ja kansanvallalla ei taida olla mitään tekemistä senkään vallankäytön kanssa. Vapaankin toimittajan valinnoissa rahalla on valtaa.
Harmittaa oikeastaan, että en kirjoittanut aikaisemmin näistä asioista. Silloin ne olisivat olleet ehkä todistettavimmin omia mietteitä, muutakin kuin vain tämän syksyn kohinaa. Tämä syksy vain osaltaan sanoittaa sitä, mitä olen miettinyt.
Thaimaa 1980. Kielikoulun kotitaloussanastoa. Kuka puhuu heidän puolestaan?
Kommentit