Sääli Jeesusta,
sanoi tyttö
ja katsoi kattoon.
Mutta en minä sitten
kuolemaa pelkääkään.

En muista, missä tilanteessa tämän runon kirjoitin. Se oli varmaan joku oikea tapahtuma jossain, hetki, jonka sanoillaan sai pysähtymään. Huolettomimmat pysähtyneet hetket elää lentokoneessa muuttomatkalla. Vanhan maan tekemättömille asioille ei voi enää mitään tehdä.. Ne asiat aika hoitaa. Uuden maan asioille ei vielä voi mitään tehdä.  Niiden hoitamisen aika on vasta tulossa. Jospa tässä lähtölaskennassa tavoittaisinkin jotain tuon lentokoneen tunnelmista.

Ison perheen äiti kävi ennustajalla tietääkseen, kuka lapsista kannattaisi kouluttaa pidemmälle. Koulutettu lapsi olisi kuin pankkitalletus. Hän hoitaisi äidin ja isän, kun nämä tulisivat vanhoiksi. Ennustaja laittoi lapset paremmuusjärjestykseen. Viimeiseksi jäi tyttö, josta ennustajan mukaan ei koskaan tulisi mitään, joten häneen ei kannattanut satsata. Tähdet nyt kerta kaikkiaan sanoivat niin.  Koulupäivän jälkeen tyttö lähetettiin vahtimaan vesipuhvelia pelloille ja illalla hän muiden kanssa teki paperipusseja vanhoista lehdistä myyntiä varten. Kun alakoulu oli ohi, tyttö lähti suureen kaupunkiin töihin. Siellä hänestä tuli kristitty. Äiti suuttui asiasta niin, ettei puhunut tytölle kahteen vuoteen, vaikka tyttö kotona käydessään auttoi kaikessa mahdollisessa. Into opiskeluun sai tytön iltakouluun ja kirkon teologiseen instituuttiin. Kun tyttö sieltä valmistui, äiti istui etupenkissä tytöstään ylpeänä. Äiti oli käynyt uudelleen ennustajalla, joka oli sanonut, että tähdet olivatkin muuttaneet kantaansa. Tyttö oli selvää opiskelija-ainesta. Seuraavaksi tyttö meni yliopistoon. Tällä hetkellä hän on töissä kouluttaakseen maan tavan mukaan veljensä lapsia.

Miksi ihmeessä uskosta on tullut ihmisten mielissä kummajainen, joka estää kaiken hyvän elämässä? Eikö uskon pitäisi pikemminkin olla rohkaisemassa sitä, että opimme käyttämään kaikkia niitä lahjoja, jotka synnyinlahjoina saimme?

Seija Pitkänen: Värssyvakka, Päivä Osakeyhtiö, 2005

Kai näillä ulkomaanvuosilla on oppinut nauttimaan erilaista käännöksistä ja väännöksistä. Värssyvakassa on mietelauseita ja runoja suomeksi, savoksi ja välillä Etelä-Pohjanmaan murteella. Lähtölaskentaan sopii seuraava:" Ihmisen todellinen ikä ei näy vaan kuuluu." " Naamasta ei niä immeeseen oekeeta ikkee. Ee ou mualiman ensmäenen ihme, että nuamaan kahtoen out kaheksankymppinen, mutta uatokset juoksoo ku kaks'kymppisellä."

1989. Thaimaan luterilainen teologinen instituutti. Opettajat ja oppilaat. Kuvassa myös tarinan tyttö Elämäntarinansa hän kertoi Suomessa käydessään vieraillessaan kanssani puhumassa Thaimaasta adoptoitujen lasten perheiden kesäkokouksessa Turussa.

1989%20LITE%20soittajatpieni-normal.jpg