Toinen toisensa kanssa

Nuorempana taisin ottaa ystävyyden itsestäänselvyytenä. Enää en ota. Nyt ymmärrän, kuinka arvokkaita ovat yhteiset hetket ja – retket. Niin ohikiitäviä.

Tänään tapasimme ystäviä, joiden luona ja kanssa olimme kolmekymmentä vuotta sitten. Siellä silloin. Täällä tänään. Ihmeellistä. Tunnen kiitollisuutta.

”21.7.1980. Nepal. Pokhara. Lähdettiin onkiretkelle kauemmalle järvelle. Otettiin kahvit mukaan. Tallusteltiin pikkuista joen vartta ylöspäin. Nähtiin yksi vuotava vene, josta pyydettiin 5 Rs tunnissa. Alussa ei aiottu ottaa sitä, mutta sitten yritettiin. Vuoti kuin seula, meillä näet oli painoa melkoisesti. Kaiken lisäksi alkoi viedä virtaa alaspäin, hyvä että rantaan päästiin. Leiriydyttiin siihen rannalle. Lapset vähän onkivat – ei tullut mitään. Katseltiin paikallisia kalastajia. Sohivat rantapusikkoa ollen itse vedessä ja ajoivat näin kaloja satimeen. Kahvit juotiin, maapähkinät syötiin ja palattiin kotiin. IHAN KASTUNEINA TAAS.”

Plus%20740%20Nepalkalastajat.jpg