Hymyilen kun tavataan,
hymyilen kun erotaan,
hymyilen kun lahjan saan,
hymyilen kun haukutaan

Joskus hymy väliin jää.
Joskus väliin itkettää.

Hymyn kohtaa Thaimaassa  helposti. Se on tavallisin ilme, kun katseet kohtaavat. Se auttaa, kun olet varma asiastasi tai kun epäröit. Hymyilet, kun pyydät jotain, ja hymyilet, kun annat jotain tai kun kieltäydyt antamasta.

Hymyileekö hymyn maan lapsi vai itkettääkö häntäkin joskus?

Olen viihtynyt hyvin Thaimaassa ja pidän thaimaalaisista ihmisistä. Huumorintajuni on muuttunut siellä ja huomaan nauravani väärissä paikoissa ja vääriä asioita täällä Suomessa.

Thaimaa otti minut ulkomaalaisen hyvin vastaan ja siksikin haluan tarkkaan miettiä, miten kerron kielteisiä asioita.

Thaimaa on allekirjoittanut lasten oikeuksien sopimuksen. Kahta kohtaa se ei ole ainakaan vielä hyväksynyt, nimittäin lasten kansalaisuutta ja pakolaislapsia koskevia artikloja.

On tuntunut hyvältä, että Thaimaassa on alettu puhua yhä suoremmin lapseen kohdistuvista vaikeista asioista. Muutos ei välttämättä tapahdu, jos asiat peitetään. Jokaisen hurjan ja kurjankin asian takana on aina monimutkainen inhimillinen tragedia.

Thaimaan lehdissä kerrotaan nykyään myös ongelmallisista asioista:

Ranskalainen mies pidätettiin 8-vuotiaan lapsen hyväksikäytöstä. Lapsen äiti oli HIV-positiivinen ja vuokrasi lapsen saadakseen rahaa sairauskuluihinsa.

Australialainen mies pidätettiin, koska hän oli houkutellut 12-vuotiaan yötorin kukkamyyjätytön luokseen lupaamalla tytölle koulupaikan ja koulumaksut.

Periaatteessa valtio puuttuu nykyisin kiinni saatuihin tapauksiin raskaalla kädellä. Sosiaalinen vastuu on kasvanut, lainsäädäntöä on parannettu.

Lähetystyössä ja kaikessa kansalaisjärjestöjen työssä ei haluta vain surkutella maailman pahuutta, vaan etsitään keinoja tehdä maailmaa paremmaksi, ja kun keinot keksitään, etsitään rahoitusta tehtävän toteuttamiseen.

Vuosi sitten minut kutsuttiin puhumaan Lapsen oikeuksien päivänä järjestettyyn lasten ja nuorten parlamentin kokoukseen. Tällaisista aineksista valmistelin silloin puheenvuoroani.

Pirjo Lehtonen– Inkinen – Pirjo Myllärniemi: Ihanko totta, Suomen Lähetysseura, 2004

Lasten lähetys- ja monikulttuurisuuskasvatukseen tarvitaan hyvää materiaalia. Tämä on sellainen. Ennakkoluuloja ihmisellä on luonnostaan. Tarvitaan tuuletusta.

Tarinoita. Askartelutehtäviä. Lauluja. Näytelmiä. Rastiratoja.

Bangkok. Hymyn maan lapsi ja ching-soitin.

36%20Poika%20ja%20ching-soitin%20pieni-n