Isoovaiset ja siunatut
Me toivotamm’ ja me toivotamm’
Onnellista ja hyvää uutta vuotta

Nyt me olemme kaikki sanoneet kaiken tästä vuodesta. Uusi vuosi tuokoon uutta. Sopivassa määrin ja soveliain tavoin.

Eilen täällä asenneltiin uusia koneita uusiin systeemeihin. Oppimista on, etenkin kun soveliaat opettajat vähän kerrassaan alkavat häipyä omille mailleen ja mannuilleen. Muuta väliä ei ole, kunhan vain pääsee omalle blogilleen. Ja vähän muihinkin. Vai mitä?  Eli jos täällä jokin mättää, niin syytän koneita, en koneen käyttäjää.

Harjoittelin skannausta. Ja vähän kuvan käsittelyä. Marraskuun selätys antoi uskoa kykyihini kehittyä. Omalla tavallani ja omalla vauhdillani. Mutta mihinkäs tässä nyt niin kiire olisi, ikääntyneellä. (Otin tuon termin eilen aktiivikäyttöön.)

Uuden vuoden korttini olkoon vanha kuvamme, Lokalahden kirkko 1970-luvulla. Se oli Lokalahdella asuessamme eräänä vuonna joulukorttimme.  Kutsuimme siihen aikaan avoimella kutsulle lokalahtelaisia kotiimme uutena vuotena. Suurin joukoin silloin tultiinkin yhteen. Kahviteltiin, juteltiin, pidettiin puheita ja esitettiin musiikkia. Kutsuimme aina jonkin ystäväperheen esiintyjäksi. Silloin jotenkin oli olevinaan aikaa ystävillekin. Mitenkähän kaikki onkaan hiipunut…

Plus%20581%20Lokalahden%20kirkko%20joulu

Uusin pulmin, mutta myös uusin ratkaisuin. Siinä sopiva haaste meille kaikille.