Totta kai
Tietysti
Ilman muuta
Poikkeuksetta
Kyselemättä
Perinjuurin

Aiomme viettää joulun näköjään eteisen hyllykaapissa ja siivouskomerossa. Ne kaksi on nyt siivottu. Jos totta puhun, niin jo oli aikakin. Kuopus on armollisesti pessyt sieltä täältä löytyneitä parittomia sukkia ja lapasia, joista kummallisesti on syntynyt myös hyviä sukka- ja lapaspareja. Ei siis ainakaan palella tänä jouluna. Siellä siivouskomerossa eikä muuallakaan.

Sananjalka  ensimmäisenä toi mieleen taas sanan kuusijuhla. Koulun joulujuhla ei ollut mikään pikkujoulu, vaan kunnon kuusinen kuusijuhla. Nyt myös ruskeat paperipussit ja piparit ja joulukarkit ja omenat ovat ryömineet esiin muistin kaapeista. Samoista kaapeista on kaivautunut esiin myös taas äitini kirjoittama käyttörunoelma Jouluvalmistelut, josta jo yhden runon kirjoitin vuosi sitten kirjoituksessani +297 Joulu kuuluu jokaiselle. Se runoelma on ”kirjoitettu I-luokkalaisille esitettäväksi ohjelmaksi kuusijuhlassa 1955”. Nyt tuosta runoelmasta nousee esiin ehdottomasti ensimmäinen runo, Siivous:

”Kun saapuu joulu tuo juhlista suurin
niin huoneet siistin mä perinjuurin.
Minä tuuletan mattoa, peittoa, huopaa.
Minä käyttelen riepua, vettä ja suopaa.
Ihan tarkkaan siistin mä joka loukon
ja vaatteet puhdistan koko joukon.
Kun puhdasta kaikki on kotona mulla
niin kelpaapa sinne joulun tulla.”

Onneksi meillä ei lapsuudessa kuitenkaan ihan kaikkea siivottu ihan perinjuurin eikä ihan tarkkaan. Opettajanperheen jouluna ei todella ihan kaikkea ehditty. Jonkunhan piti silloin se kuusijuhla järjestää, esitykset valmentaa, jouluarvostelut tehdä, todistukset kirjoittaa ja omenat ja piparkakut pusseihin piilotella.

Ei paineita. Tehdään vain se, mikä on hauskaa. Tai tietty vähän enemmän. Tai oikeastaan pitäisi kyllä…

1988 Bangkok. Hua Mark. Joulusiivousta tämäkin

Plus%20576%20Hua%20Mark%20joulukoristelu