Aurinko nousee ja laskee
Kaikille meille
Värivammaisille

Keskimmäinen kertoi  Facebookissa  juuri nyt  vellovasta keskustelusta. Muutamassa tunnissa kommentit ovat leiskahdelleet asiallisesti ja asiattomasti. Näinä päivinä halutaan piirtää raja hyvän ja pahan välille, oikean ja väärän välille. Keskustelu on varmaan tarpeen, kunhan tajutaan, että sitä rajankäyntiä jokainen tekee myös omassa sydämessään. On oikein puolustaa heikompaa, kunhan on varma siitä, kuka on se heikoin.

”Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille.”

Olin sairaslomalla polveni takia. Lääkärintodistus oli ihan varmasti ollut pianon päällä matkalla Kelaan. Nyt se oli hävinnyt mystisesti.

Lapsenlapsi Ykkönen,  silloin 4 v, oli oppinut käyttämään saksia ja liimaa. Aurinkoja oli mukava askarrella myös mummolassa.

Plus%20584%20Aurinko.jpg

 

Olihan se itsestään selvää, että mummon tehtävä olisi ollut aamuvarhaisella antaa askartelupaperia aurinkoja varten. Kun sitä ei ollut, neuvokas lapsenlapsi etsi ja löysi sitä itse. Paperin toinen puoli, se tyhjä, maalattiin kauniin keltaiseksi. Toiselle puolelle jäivät aikuisten kirjaimet.

Työterveyslääkärin vastaanottoapulaisella ei pokka pitänyt, kun tuo aurinko, siis se, mikä oli jäljellä lääkärintodistuksesta, kiikutettiin hänen eteensä ja sanottiin, että tässä oli nyt käynyt näin. Uusi lääkärintodistus kirjoitettiin, kun nauru oli loppunut.

Päivän viisaus. Värivammainenkin aurinko valaisee.  Meitä kaikkia värivammaisia.