Kuka päättää mitäkin?
Ja miksi?
Pätemättömyytensä tason voi kohdata ihan avoimesti ja rohkeasti oikeassa seurassa. Moneen asiaan voi kuitenkin sanoa ainakin jotain, kunhan on selvillä tietonsa rajoista. Kokemuskouluttaja ja vertaistukija voi kertoa mielipiteensä myös oman elämänsä ja kokemustensa valtuuttamana. Kirjoja lukemallakin voi onneksi oppia paljon. Ei kuitenkaan kaikkea. Eikä ihan kaikista asioista.
Tällaisia lauseita pääsin maanantaina sanomaan ääneen:
-Tarvitaan selkeä toimenkuva, selkeä tehtävänjako, selkeä vastuunjako ja selkeä tavoite.
-Jos työssä tarvitaan sekä yhteistyökykyä että kykyä toimia yksin, riittääkö silloin, että on keskinkertainen kummassakin lajissa.
-Olemme yksin monimutkaisessa verkossa, yhdessä monimuotoisessa yhteisössä.
-Älä puutu työtoverisi tapaan viettää vapaa-aikaansa.
-Tutustu työaluemaassasi vallitsevaan johtamiskulttuuriin.
Olisin voinut puhua myös psykologisista sopimuksista, luottamuksesta ja sitoutumisen asteista: mukautuminen, samaistuminen ja sisäistäminen.
Itse opin neljän sanan yhdistelmän: Raamattu, traditio, kokemus ja konteksti.
Ei hassumpaa yhdeksi päiväksi.
Tätäkin luin sanottavaani valmistellessani:
EDIT. Ihan pakko on lisätä the Vävyn juuri mökiltä sähköpostissa lähettämä juhannusruusupensas.
Kommentit