Leinon kesä
Kailaan kesä
Kivikkahon kesä
Eton kesä
Väänäsen kesä
Tuttua taattua tunnelmaa
Sitä ainoaa ja aitoa
Suomalaisen ihmisen kesää


Keskimmäisen kirjahyllyssä on Satu Marttilan ja Juha Virkkusen toimittama  kirja Runojen runot, satayksi kauneinta. Siinä on runoja Runo on vapaa- ja Tämän runon haluaisin kuulla- toiveruno- ohjelmista. Yllätyin, miten nuorisommekin aikoinaan pystyi edes jotenkin kokemaan näiden runojen kautta oikeaa suomalaista kesätunnelmaa kaukana tropiikin kesässä.

"Ja ootteko mennehet milloinkaan
te aamulla järven rantaan,
kun aurinko noussut on aalloistaan
ja paistanut valkosantaan."

"Kesä on hyvin lämmin sana
ja sen löytää joka aamu
ruohikolta ja santakasasta."

"Läpäjävä vedenkalvo...
Vipajava kuva kuun."

"Tuolta tulee suomalainen ja ähkyy, on tässä ja ähkyy
tuonne menee ja ähkyy, on kuin löylyssä ja ähkyy
kun toinen heittää kiukaalle vettä."

"Jopa soma on istua immeisen
siinä penkillä iliman paetoo
ja kahtoo, ku aarinko laskiissaa
tuota järver rantoo kultoo,
ja nöpöstellä paljaalla varpaallaa
tuota märkee ja lämmintä multoo."
 

Eipä siis valiteta tätäkään suomalaista kesää. Mikä on sinun kesärunosi?

2012. Suomalaisen ihmisen kesää.

Plus%20136%20Kes%C3%A4%20ja%20onki%20pie