Se oli kautta aikojen luullut itseään käärmeeksi
ja uskotteko kuinka se ilostui kun sille kerrottiin,
että käärmeitä ei ole olemassakaan.
Se ilostui niin,
että se antoi katkaista kaikki myrkkyhampaansa.
Tällainen kirjainleikki löytyi taas vanhoista päiväkirjoista. Päiväys on 22.8.1965. Terveisiä menneisyydestä päivälleen neljänkymmenenkahden vuoden takaa.
Kertoilin äskettäin suomalaiselle työtoverille Thaimaan luterilaisen kirkon nuorten näytelmäharrastuksesta menneinä vuosina. Joulujuhlissa perinteinen joulukuvaelma ei aina riittänyt, vaan nuoret kirjoittivat omat juttunsa. Fantastisia, sanan monessa merkityksessä. Eräänä vuonna joulunäytelmässä Kain tappoi Aabelin. Olimme sen verran shokeerattuja, että näytelmän juoni jäi kyllä vähän hämäräksi. Ilmeisesti siinä puhuttiin oikeasta ja väärästä tai - jotain. Mitään ei saanut näyttää liian nopeasti, joten Aabelin kuolemakin kesti melkoisen kauan. Kain huitoi sauvallaan ja aina Aabel vain pääsi ylös yleisön suureksi riemuksi. Mitä muuta tuohonkaan sanoisi kuin että fantastista tai - jotain.
Seuraavana vuonna joulunäytelmä kertoi kristityn vaelluksesta ja paholaisen viekoitteluista. Kristitty kyllä tiesi, miten paholainen voitettiin. Hän otti esiin ristin, ja silloin paholaisella ei ollut valtaa ja sen piti paeta. Tässäkin näytelmässä olimme kyllä vähän shokeerattuja. Aina kun paholainen saapui näyttämölle kristittyä kiusaamaan, taustamusiikiksi vaihtui Sibeliuksen Finlandia. Juoni jäi taas vähän hämäräksi. Fantastista tai – jotain.
Joko maailmalla oppii elämään jotenkin tai sitten ei. Useimmat oppivat. Rikkautta on ollut tuo omituisuuskin. Ja hauskaa. Ainakin jälkeenpäin.
Pia Perkiö: Kohtaamisia, Kirjapaja 1991
Opin tuntemaan Pian, kun hän teki lasten radio-ohjelmia. Hän kutsui myös meidän perheen lapsia mukaan joihinkin ohjelmiin. Kohtaamisia on kirja, jossa hän "ei vain kirjaa ystäviensä tuntemuksia ja kokemuksia vaan peilaa niitä omaan elämäänsä, tekee itselleen kohtisuoria kysymyksiä ja kääntää ne ylöspäin suuntautuviksi rukouksiksi". Samanlaiselta minusta tuntuu kirjoittaa nyt omaa lähtölaskentaani. Kirja loppuu:
"Ehkä elämä on loppuun asti kysymyksiä, etsimistä. Ehkä vastauksia ei olekaan. Mutta kiitos, Herra, että olet antanut ihmisiä vierelleni jakamaan kyselijän ja etsijän osan. Ja ehkä me jossain löydämme vastauksen kaikkiin kysymyksiimme. Oi Jumalan Karitsa – "
Thaimaa. Bangkok. Rauhan kirkon joulujuhlan näytelmä Kain ja Aabel
Kommentit