Hitautta hitaampaa?

Maailma on täynnä omalaatuisia ihmisiä. Se on helppo unohtaa, jos alkaa luokitella heitä. Nipuittain ihmisiä on helpompi käsitellä. Jokaisesta nipusta löytyy kuitenkin myös heitä, jotka eivät suostu siinä nipussa pysymään vaan pyrkivät haraamaan vastaan nippuja liikuteltaessa ja  lajiteltaessa. Kunpa jaksaisin ymmärtää jokaisen ihmisen ainutlaatuisuuden!

Erästä radiohaastattelua varten kirjoitin kerran haastattelijalle taustatietoa:

Mitä jätät jälkeesi lähetyskentälle?

Yhden ihmisen elämän. Rakkauden thaimaalaisia kohtaan. Jälkeenpäin ymmärrän, että korvat ovat olleet tärkeimmät työvälineet, paljon tärkeämmät kuin suu. Pala, hetki, yhdessä kuljettua matkaa joidenkin kanssa.  Jätin sinne hyvät ja pätevät työtoverit jatkamaan yhteistä tehtävää... Lähdimme perustamaan kirkkoa. Mieheni sai kastaa kirkon ensimmäisen jäsenen. Nyt siellä on ollut jo luterilainen kirkko vuodesta 1994.

Mitä toit tullessasi tänne?

Ihmisen kohtaamisen. Sitä thaimaalaiset minulle opettivat. Yksi ihminen kerrallaan. Toin ilon ja surun. Toin rohkeuden vaikeissakin tilanteissa lähteä liikkeelle yhteisen uskon ja yhteisen tehtävän kanssa, yhteistyössä toisten kanssa. Toin myös kokemuksen siitä, mitä usko Jeesukseen merkitsee sellaiselle, joka sen hyvänä uutisena löytää. Opin yhteistyön: Monista oljenkorsistakin voi punoa kestävän köyden.

Katalyytti kahdeksankymmentäyksi. As Slow As Possible. Musiikkiesitys,  jonka tarkoitus on kestää 639 vuotta. Säveltäjä John Cage ei ole aivan tavanomainen säveltäjä muutenkaan.  Sävellyksessä  4' 33 soittaja astuu pianon ääreen, odottaa neljä minuuttia 33 sekuntia ja poistuu paikalta…

Muuten, opettaessani aikoinani epäpätevänä musiikkia vuoden kokeiluperuskoulun yläasteella annoin kasiluokkalaisille ryhmittäin tehtävän äänittää ääntä uudelle kasettinauhurillemme. Uskalias kokeilu silloin…

1970. Kypros.Rauhaturvaajajumalanpalveluksen urkuri. Blue Beret.lehti.

Plus%20902%20Maija%20urkurina.jpg