Ikärasistin vaikea pulma
Sen oikean iän löytäminen

On turha sanoa, että ihminen on juuri niin vanha kuin miltä hänestä tuntuu. Jos niin olisi, ikäni vaihtuisi jatkuvasti. Harvoin tunteeni arvaisivat oikein.

Lapsena ikäkategorioina taisivat olla lapset, vanhat ja ikivanhat. Muistelen, että sekä vanhoihin että ikivanhoihin saattoi luottaa.  Nuorena tunnistin lapset, nuoret ja vanhat. Lapset olivat silloin tyhmiä ja vanhat vieläkin tyhmempiä. Aikuisena työtovereilla ei useinkaan ollut ikää, vain erilaisia asemia työhierarkiassa. Luulen, että kaikkina aikoina viisikymppinen kuitenkin kuului luokkaan Todella Vanha. Kummallista, kuinka nuorilta tuon ikäiset nyt tuntuvat.

Teetätin kerran naistenpäivillä kollaaseja vanhoista mainoksista. Jokainen nainen sai esittää itsensä käyttämällä kuvia ”kaiken maailman ihmisistä” ja heidän elinpiireistään. Omia tunteitaan sai kuvatuksi käyttämällä toisten tunteita. Eräs nainen esitteli oman työnsä. Sitten hän käänsi paperin. Siellä takana oli kuva nuoresta seikkailijasta. Nainen sanoi: ”Tällainen minulla on koko ajan sisälläni.”

Luulenpa, että miehenkin sisällä säilyy koko iän suuri seikkailija, iästä riippumatta. Hyvää syntymäpäivää yhdelle seikkailijalle.

Se nuori seikkailija:

Plus%20436%20Pulakortti.jpg