Siitä puhe mistä puuteko?


Eilen kuulin, että pääsen pohtimaan elämää taas kerran uudesta näkökulmasta: Arvot ja  Etiikka. Alitajuntani on alkanut työskennellä asian parissa. Haasteet ovat hyväksi. Ja virkistykseksi. Samaan aikaan olen joutunut pohtimaan, miksi juuri epäily epärehellisyydestä on tuntunut harvinaisen pahalta. Jotain nuo tunnetilamme pyrkivät meille kertomaan.

Ajoin äsken kotiin mökiltä. Mietin matkalla, millaista ihmistä itse arvostan. Alkoi hymyilyttää, kun taas ärräillin. Suomalaiselle näköjään r-äänne on tärkeä hyvässä ja pahassa. Kaksi arvoa pompahti pinnalle: Rehellisyys ja reiluus. Siitäkö puhe, mistä puute itsellänikin?

Ajoimme kerran pitkin Kwai-joen rantatietä. Rannalla näkyi kauniita taloja ja portilla kyltti Hotel Hilton Erawan.  Nimi viittasi laatuun. Sitä löytyikin, vaikka ei aivan hotelliketjun ilmaisemasta suunnasta.
 
Yövyimme hotellin mökissä. Mökit, nuo ihastuttavat vaatimattomat mökit, sijaitsivat veden päällä kuin tukkilautoilla, joiden väliin oli siellä täällä laitettu pitkospuita. Huoneiden ovissa oli isoja rakoja, joiden kautta Kuopuksen huoneeseen yllättäen syöksyi lentomuurahaisparvi, jota Kuopus sitten puukengällään yritti poistaa  ja onnistuikin jossain määrin valojen sammuttua.

Mutta ne näkymät ja se hiljaisuus. Me ainoina yöpyjinä saimme erityispalvelua. Illallinen noiden ”tukkilauttojen” päälle tuodulla huojuvalla pöydällä. Hyvää thaimaalaista perusruokaa. Auringon kajon himmeneminen. Joessa uineet vesipuhvelit. Vastarannan kalastaja jokiveneessään. Lintujen äänet. Veden solina. Vuoret. Reilu diili.

 
Seuraavalla kerralla ohi ajaessamme hotelli oli vaihtanut nimensä. Etujen ristiriita?


 
(1994. Thaimaa. Kanchanaburi. Hotelli Hilton Erawan)