Oikeat mittasuhteet
Kuolemillekin

Kuolemantuomio on kai sitten helpompi lausua kuolleelle kuin elävälle. Kritiikki on kai sitten pakko kohdistaa liian positiivisiin viesteihin.  Jokainen syylä ja epämuodostuma on kai sitten pakko huomata. Möhkäleistä puhumattakaan. Vasta inhorealismi ilmoittaa kai sitten totuuden.

Media kysyy, kuka vallan saa, jos kansa sen vallan ottaa. Kansa olkoon pullikoimatta. Ja hiljaa. Paitsi mediakansa. Kansa kysyy, kuka vallan on medialle antanut. Peilinsä unohtaen.  Ja onhan meillä laki ja oikeus. Ja pykälät. Ja viisaat.

Tällä viikolla katselin tallentamani ohjelman tsunamista.  Jostain syystä se järkytti minua nyt enemmän kuin aikanaan. Silloin samaistuin auttajiin, jotka eivät lamaantuneet katastrofinkaan keskellä. Tunsin heitä henkilökohtaisesti. Nyt olin ulkopuolinen, joka katsoi omassa kodissaan outojen ihmisten surua. Nyt selvästi samaistuin suruun.

Moni muukin on muistellut tsunamia viime aikoina. Sen olen huomannut siitä, kuinka paljon sivuilleni oli tultu tsunamiin liittyvillä hakusanoilla. Kaikki eivät unohda. Kaikki eivät voi unohtaa.

Onko ansaittua kuolemaa? On, meille kaikille. Silti me elämme. Saamme elää. Saamme uskoa tulevaisuuteen. Oikeissa mittasuhteissa.

Plus%20597%20Thaimaa%20rantakuva%20Ko%20

Thaimaa 1999. Jos tsunamin jälkeen näytin tätä kuvaa kouluissa, minulta usein kysyttiin, olinko ollut Siellä Silloin.