Joulukin leimuaa ja loimuaa

Laahustin äsken kaupasta kotiin. Katselin ympärilleni ja ylös. Monessa ikkunassa loistivat jouluvalot. Meilläkin.

Jos yhtään muistan, ja muistanhan sentään jotakin, niin meillä kotona ei joulua ripustettu ikkunoille eikä seinille paljonkaan ennen joulua. Opettajaperhe tietysti sai tarpeekseen ennakkojoulusta kuusijuhlien valmisteluissa ja monenlaisessa koulun jouluaskartelussa.

Jouluvaloista minulle tulee aina mieleen ruotsinmaalainen tapa valmistella joulua. Sain eräänä vuonna vierailla ennen joulua Ruotsissa kertomassa terveisiä Thaimaan luterilaisen kirkon ensikodista, Armonkodista. Siitä kerroin kirjoituksessani +287 Norrköping, Finspång,  Motala ja Armonkoti.  Että oli kaunista.  Ja vieraanvaraista.

Osaan kuvitella taas Bangkokin joulun. Vai osaanko sittenkään? Sen on täytynyt räjähtää vielä täydempään valoloistoon lähdettyämme. Onhan miltei joka rakennukseen tullut lisäkerroksia, jotka jo sinänsä valaisevat pimeässä yössä. Vielä jonnekin puun oksaan jäi vähän vapaata uusia valoköynnöksiä varten. Edelleenkin ne tavaratalon keskellä naruissa roikkuvat lukuisat punahiippaiset ja valkopartaiset joulupukit, joilla oli siivet ja jotka puhalsivat trumpettia, ovat vailla vertaa. Tuskin sitä kokemusta voi ylittääkään.

Mosaiikkinorsu ja joulukissa:

Plus%20812%20mosaiikki%20norsu%20ja%20ki

1975. Lokalahti. Joulutoukka ja pikkujoulukuusi:

Plus%20811%20B%20joulutoukka%20ja%20pikk