Kaunis ja rohkea
Laiha ja tyylikäs
Pitkä ja komea

 

Viime kuukausina mediassa on yhä enemmän näkynyt ihmisten ulkoisten piirteiden arviointia. Osa keskustelusta pohtii ulkonäön merkitystä työelämässä. Tutkimusten mukaan kauniit, pitkät ja laihat ovat halutumpia työntekijöitä kuin rumat, lyhyet ja lihavat. Ulkonäön katsotaan korreloivan suotuisasti työelämässä tarvittaviin ominaisuuksiin. Huoliteltu olemus takaa työntekijän pystyvyyden. 

Aikaisemmin ulkonäköpaineista vapautetut IT-työntekijätkin joutuvat kuulemma entistä enemmän tarkkailun kohteiksi, koska työelämä on silläkin alalla siirtynyt enemmän asiakaskontakteihin. Näin kertoi Aamutv tänään. Voi nörttiparat. Juuri kun he ovat löytäneet sosiaalisuuden nettikontaktien avulla, he jo joutuvatkin uusiin haasteisiin.

Monet ihmiset ovat asiallisten ajatustensa ohella päästäneet suustaan, kynästään ja tietokoneestaan melkoisia sammakoita. Rupisammakoitahan nuo kauniit ja rohkeat eivät tietysti ole voineet suussaan pitää, mutta kyllä tavallisten sammakoidenkin koreus  on ollut varsin kyseenalaista.  Suurimmat ylilyönnit ovat joutuneet ainakin toistaiseksi paheksumisen kohteiksi. Rasismi ja rodunjalostukseen liittyvät arviot eivät ole vielä ainakaan julkisesti hyväksyttäviä. Pilkka tarttuu tiettävästi omaankin nilkkaan, joten täytyy myöntää, että olen vastaavasti katsonut noita arvostelijoita varsin kriittisin silmin ja kuunnellut kriittisin korvin. Omaa vajavaista minuuttani pönkitän miettimällä, mikä tuo toinen oikein luulee olevansa.

Joskus Thaimaassa tuntui, että olisi ollut parempi, kun ei olisi oppinut paikallista kieltä. Ihmisiä sielläkin arvioitiin varsin suorasukaisesti. Yllättävintä oli ihonvärin erityinen huomioiminen. Sairaankalpea länsimaalainen oli ihailun kohteena, keskimääräistä tummempaa naapuria taas katsottiin  ylemmyydentunteella. Tuijotteluun siellä kyllä tottui, vaikka se kuulemma ei ollut periaatteessa suotavaa sielläkään.  (Omien lasten mukaan sen pahan tavan olen tuonut tänne Suomeen mukanani.) Viimeistään valtion kielitutkintoon valmistumisen aikana opimme oikean tavan olla "riiap roi", kaikin puolin huoliteltu, hyväkäytöksinen ja hyvin pukeutunut. Varsinaisessa kielitutkinnossa sentään kielitaidollakin oli oma osuutensa arvostelussa eikä vain ulkonäöllä.

 

Miksi ei saisi kokea ylemmyyttä? Miksi toista ei saisi sortaa? Miksi erilaista ei saisi halveksia? Sanopa se!

Thaimaa. Det Udon. Luterilaisen kirkon koulutuslaitoksen järjestämä ilta maaseudulla.

Plus%20180%20Thaitanssi%20pieni.jpg