Sometettu Suomi
Olen kuullut monen sanovan, että he eivät seuraa keskustelupalstoja eivätkä kommentteja. Minä niitä aina välillä seuraan, joskus uteliaasti ja innokkaastikin. Koen suomalaista ilmapiiriä tietystä suunnasta, somettuen.
Tällaisiako me suomalaiset todella olemme? Kuinka monen pinnan alla onkaan tarvinnut kiehua muiden huomaamatta. Nyt sen kaiken on ollut mahdollista tulla pinnalle. Kaikenlaiset höyryt on päästettävä irti, löyhkäävätkin.
Ruma sana sanotaan aina niin kuin se on, kun se vain on mahdollista. Toinen toisensa ivailussa kilpaillaan keskenään. Huomaan välillä hymyileväni parhaimmille ilkeyksille. Sitten taas häpeän.
On turha ihmetellä, mistä koulukiusaaminen nousee. Kun ihmisen luontaiseen itsekkyyteen lisätään tarpeeksi mallioppimista, tuotokset puhuvat puolestaan.
Ja kuitenkin. Ei anneta periksi.
Iloa voi myös jakaa. Pääsiäinen on somettuneita ja sometettujakin varten. Kaksi kaunista pääsiäiskorttia muistutti uskosta, toivosta ja rakkaudesta. Toisen saimme entisen nimikkoseurakuntamme Honkajoen ystäviltä, jotka vieläkin jaksavat meitä muistaa. Toisen, etiopialaisen kortin lähettäjä, vanha ystävämme, vastasi eilen taas sähköpostiimme uudesta työskentelymaastaan Laosista. Rakkaus voittaa vihankin.
Kommentit