Aidoille aidosti
Kursailematta
Rohkeasti
Oikeaan suuntaan hapuillen 

Uusissa ympyröissä uusien ihmisten keskellä joutuu usein ylittämään rajansa. On osattava puhua niin, että kuulija ymmärtää sanoman. Koska en ole savolainen, en voi jättää vastuuta vain kuulijalle. Ainoa mahdollisuus on puhua ihmisistä ihmisenä ihmisille. Ilman temppuiluja ja kommervenkkejä.

Eilen illalla pääsin puhumaan joukolle, jossa oli mukana karskeja suomalaisia miehiä, sellaisia, jotka eivät enää elämässään hötkyile. Elämä ei ole heille aina parhaintaan tarjonnut. Jotain on ehkä jo peruuttamattomasti ohi. Mukavia miehiä sinänsä.

Kyselytuokion tullessa ensimmäinen kysymys koski thaimaalaisia poliiseja. Millaisia he olivat? Pamputtivatko ennen kuin kyselivät?

Toinen kiinnostava keskustelunaihe löytyi thaimaalaisesta hymystä. Miksi piti teeskennellä, jos ei hymyilyttänyt? Yritin vakuuttaa, että hymy oli aitoa, vaikka se olikin välttämätöntä ja maan tapa. Keskustelu jatkui. Voiko hymyn maassa ollenkaan erottaa aitoa hymyä epäaidosta? Mistä sen tiesi, milloin teeskenneltiin? Miksi piti muuttaa käytöstä ulkomaille mennessään? Miksi ei saanut käyttäytyä suomalaisesti maailmalla? Olkaamme siis suomalaisia, kiteytti eräs heistä lopuksi.

Jotakin varmaan liikahti. Minussa ainakin. Iltavirteen yhtyi monta möreää miesääntä.

Thaimaan poliisi. (Lutheran Mission in Thailand)

Plus%20229%20Thaimaa%20poliisipiirros%20