Siirtyisit syrjään
Nähtäisiin paremmin

Vanhoissa valokuvissa ja elokuvissa on monenlaista mielenkiintoista katsottavaa, myös paljon sellaista, jota kuvaaja ja kuvattava eivät koskaan tulleet eläessään ajatelleeksi. Moni onnistuu vahingossa jättämään jälkeensä arvokkaan muistojäljen asiasta, jota ei itse pitänyt tärkeänä. Meistä taitaa ikävä kyllä jäädä myös sellaisia jälkiä, joita emme välttämättä haluaisi kenenkään muistavan.

Satakunnan Kansassa oli viime viikolla kuva asuntoalueestamme yli viidenkymmenen vuoden takaa. Siinä näkyi korkeita taloja ja juuri perustettu puisto hiekkakäytävineen ja lasten leikkipaikkoineen. Lehdessä oli myös uusi samasta suunnasta otettu kuva, jossa näkyi nykyisen puiston tiheä puusto. Molempien kuvien laidassa näkyi lasten päiväkodin kulmaus. Sama kivijalka oli molemmissa kuvissa näkyvillä, vaikka paljon muuta samaa ei enää ollutkaan.

Istuimme eilen parvekkeella katselemassa noita lehtikuvia. Hain esille vanhoja valokuvia ja etsin kuvista vanhoja puita niiden eri kasvuvaiheissaan. Harmittavan usein puun edessä oli joku ihminen peittämässä näköalaa…

Uusimmat omat valokuvamme Bangkokista ovat jo kymmenen vuotta vanhoja, vanhimmat miltei kolmekymmentä vuotta. Bangkok on myös kasvanut ylöspäin. Entisten matalampien talojen tilalle on tullut uusia korkeampia. Kestää aikansa, ennen kuin löytää tuttuja paikkoja nykyisistä Bangkokin kuvista. Kuva alkaa kirkastua, kun sitä katsoo jonkin aikaa. Tarvitsevatko muistot aina jonkin kiinnekohdan?

Aika ei pysähdy. Miespolvet vaipuvat unholaan. On silti mukavaa, että laskemme aikaa. Jotkut asiat ja muistot voi näin kiinnittää aikaan. Niitä voi muistella vuosipäivinä. Eilen oli yksi sellainen, mukava, hääpäivä. Muistoja kolmenkymmenenyhdeksän vuoden takaa. Ja mukavaa arkea vielä tänäänkin.

2007. Pori. Keskuspuisto.

Plus%20435%202007%20Keskuspuistikko%20pa