Näyttää siltä, että nykyisin eteenpäin pääsevät varmimmin ne, jotka eivät oikeastaan ollenkaan katso menneeseen vaan suuntautuvat pääsääntöisesti vain tulevaan. Näin todistavat monet nykyiset johtajat erilaisissa organisaatioissa. Tulevaisuuden hallinnassa kolmen kuukauden kvartaalit kertovat kaiken. Siinä ajassa on onnistuttava. Kerta toisensa jälkeen.
Olen miettinyt sitä, kuinka paljon konservatiivit oikeasti katsovat menneeseen ja liberaalit tulevaan. Joskus jää vähemmälle huomiolle se, että nuo kaksi vastakkaista ryhmää joutuvat joka tapauksessa yhdessä tekemään tämän päivän ratkaisuja. Kumpikaan ryhmä ei tiedä, mihin ne ratkaisut johtavat. Voidaan vain arvailla. Jos menneestä ei voida ottaa mitään oppia, päätökset perustuvat lähinnä arvailuihin. Mutut lentelevät. Teoriat uusiutuvat. Gurut katoavat. Aina löytyy joku vielä parempi teoria tai viisaampi guru. Vai löytyykö?
Ei ennen kaikki ollut paremmin. Eivät nuoret ennen olleet viisaampia. Eivät eiliset unelmat toteuduttuaankaan parantaneet maailmaa. Tuskin tämän ajan johtajat sen parempaa arvosanaa saavat kuin menneetkään. Silti on yritettävä. Yhdessä. Ristiriitaisinkin tavoittein. Toinen toistaan kuunnellen. Vähän sordiinoa toivoisin varmuuden vakuutteluun. Viisasten kiveä ei tämäkään sukupolvi tule taskussaan kantamaan.
Thaimaan historia on myös Japanin historiaa. Muutaman vuoden ajan japanilaiset olivat thaimaalaisten herroja, kunnes valta taas vaihtui. Rautatietä Burmaan ei koskaan saatu valmiiksi. Sitä sivusin kirjoituksessani 28 Sodat ja junat .
”Kwai-joen silta.
Luokkatoverini, hyvä ystäväni, pääsi isänsä kanssa ala-ikäisenä katsomaan monta elokuvaa, joita me muut emme päässeet näkemään. Ystävä oli hyvä kertoja ja hänen kauttaan mekin pääsimme tunnelmaan. En silloin arvannut vierailevani joskus Kwai-joella. Kuoleman rautatie Kanchanaburin läänissä toimii nykyisin korjattuna ja uudelleen rakennettuna turistikohteena. Nykyisen sillan lähellä on parikin museota, joissa on autenttisia kuvia ja tavaroita tuolta ajalta. Japanilainen luterilaisen teologian oppilaitoksen professori toi oppilaansa katsomaan noita paikkoja. Hän halusi varmistaa sen, että oppilaat tiesivät maansa historian. Ei koskaan enää. ”
Thaimaa. Kwai-joki ja rautatie.
Kommentit