Elämässä ei ole muuta varmaan kuin… siis mikä?
Minua itseäni on mietityttänyt laulu, jonka viime sunnuntaina liitin perhekirkon saarnaan. Se on Simojoki- Kaskisen Muutoksen aika, jonka Juha Tapio on laulanut levylle Mysterion. Nuo kaikki tekijät ovat jo ennenkin osanneet koskettaa minua erityisellä tavalla. En tiedä, puhuivatko nuo muutamat valitsemani laulun sanat sunnuntaina muille kuin itselleni. Minä huomaan edelleen niitä ajattelevani. Siksi puran näitä mietteitä tänne omaan valtakuntaani….
”Siis älä pelkää kun jokin muuttuu, matkaan jo lähde, tässä on tie. Jumala antaa sen mitä puuttuu lävitse kaiken Hän sinut vie. Havahdu uskon todellisuuteen, Hän saapuu arkeen kuin ennenkin. Sinua kutsuu johonkin uuteen, sen mitä annat, saat takaisin. ”Tuota laulua miettiessäni huomaan vaihtavani yhden sanan. Sanan kun tilalle haluaisin sanan jos. Elämässä on ollut monia tilanteita, jolloin olisin toivonut muutosta. Kunhan tämä vaikea aika menisi pian ohi. Kunhan saisin haluamani. Sitten kun tämä onnistuu, kaikki on hyvin. Näitä ajatuksia on riittänyt. Miksi nyt haluaisin jossitella?
Sunnuntain, Marianpäivän, tekstiä lukiessani tajusin, että Raamatun Marian elämä muuttui täysin, kun hän alkoi odottaa lasta. Tajusin, että jokainen äiti tietää tuon tunteen. Sen jälkeen elämä ei ole enää koskaan samanlaista kuin ennen. Joihinkin muutoksiin voi valmistautua, kaikkiin ei. Aina meiltä ei kysytä lupaa.
Raamatussa kerrotaan usein erityisistä viestinviejistä erikoisissa tilanteissa. Mariankin kerrotaan kohdanneen enkelin. Minä en ole koskaan ollut mikään erityinen enkeli-ihminen. Enkelit ovat minulle olleet pikemminkin kiiltokuvia. Enkelien roolin opin kuitenkin ymmärtämään uudelleen Thaimaassa, jossa kaikenlaiseen henkimaailmaan suhtaudutaan tavanomaisemmin. Thaimaalaiset minut opettivat tajuamaan, että enkelien sanomassa Raamatussa yleensä aina ovat sanat: ”Älä pelkää, älkää pelätkö.” Sekö viesti siis on ihmiselle tärkein kaiken elämän keskellä?
1963 Merikarvia. Lauttijärvi. Silloin ennen.
Kommentit