Kaikki meidät kuitenkin unohdetaan
Ennemmin tai myöhemmin
Yleensä ennemmin

Monelle tämä on vain tavallinen viikonloppu, joillekin jopa hankalampi kuin monet muut viikonloput.  Tänään ei ole kauppapäivä eikä tavanomainen viikonloppuvarastointi ole mahdollista. Rutiini häiriintyy. Elämä järkkyy?

Veimme illalla myöhään vanhempieni haudalle kynttilän. Laajalla hautausmaalla tuikki satoja muitakin kynttilöitä. Joku aina muistaa rakkaitaan tälläkin tavalla. Vielä useammille kuoleman kipupiste aktivoituu muilla tavoilla. Joskus tarvitaan tuoksu, maku tai ääni muistojen laukaisemiseen. Joskus jokin asia näkökentän laidalla siirtää ajatuksia menneeseen. Tuntoaisti tajuaa menetyksen kosketuksen puutteena. Missä suru asuu?

Tasan vuosi sitten kerroin suhteestani Halloween-juhlaan Thaimaassa kirjoituksessa Syntipukkina vanhemmat.  Elämä on sujunut ihan hyvin tiukkapiponakin.

Tänään kirkossa laulettiin lopuksi virsikirjan viimeisen virren viimeinen säkeistö. Sen viimeiset sanat:  ”Ja taivas, maa ja meri aamen vastatkoon."

Poikeljärvi 1967. Mihin se kaatuu siihen se maatuu. Vai?

Plus%20528%20Meeri%20ja%20kaatuneet%20pu