Se soi sittenkin!

Pari viikkoa sitten ensimmäisellä musiikkitunnillamme Luther-seminaarissa Bangkokissa iloitsin siitä, että pyytäessäni opiskelijoita laulamaan he valitsivat laulun, jossa oli thaimelodia.  Kerroin heille menneistä ajoista. Sen tarinan olen jo aikaisemmin täälläkin kertonut. Saman tarinan kerroin myös sunnuntaina Phasee Charoenin kirkossa.  Saarnatekstissä kerrottin Jeesuksen parantamasta leprapotilaasta ja hänen kiitollisuudestaan.

"Olin jonkin aikaa Thaimaassa lähetyksemme edustajana thaimusiikkikomiteassa, Thai Indigenous Hymnbook Committee, jonka tehtävänä oli herättää kiinnostusta thaimusiikin käyttöön kirkoissa.  Kesäkuussa 1989 olin ainoana ulkomaalaisena mukana tuon musiikkikomitean järjestämässä seminaarissa, johon oli kokoontunut toistakymmentä thaisanoittajaa ja säveltäjää. Koin, että komitean ja minun, ulkomaalaisen, päätehtävänä oli rohkaista thaimaalaisia ottamaan käyttöön omaa perinnettään. Suuri osa sanoittajista oli entisiä leprapotilaita.  Lepraa sairastaneiden oli vaikeaa kulkea busseissa ennakkoluulojen takia, siksi seminaari oli Manoromissa, leprasairaalan tiloissa. Sairaalassa tapasin myös yhden akuutissa lepravaiheessa olleen sanoittajan.  Seminaarin aikana tehtiin uusia lauluja ja iltajuhlassa niitä sitten esitettiin Manoromin kirkossa. Se ilta on yksi parhaista musiikkimuistoistani."

"Musiikkikurssilla Manoromin sairaalassa Keski-Thaimaassa.  Iloista miesjoukkoa rohkaistiin jatkamaan sitä, mitä he jo ennenkin olivat tehneet ja mitä he halusivatkin tehdä. He kirjoittivat thaimaalaisen runoperinteen mukaisia kristillisiä sanoja perinteisiin thaimelodioihin. Olin ainoa ulkomaalainen, pikemminkin ihmettelevä oppija kuin opettaja. Yhden peukalon muistan. Se oli ainoa toimiva sormi lepran tuhoamassa oikeassa kädessä. Peukalossa oli kumilenkillä kiinni lyijykynä. Mikä kynän lento! Mikä into! Mikä hymy! Mitkä runot! Mikä itsevarmuus ja itsetunto!

Illalla kirkossa laulettiin päivällä tehtyjä lauluja. Sieltä muistan rummuttajan kädet. Niissä ei ollut jäljellä enää yhtään sormea. Mikä rummutuksen riemu! Mikä into! Mikä hymy!  Mitkä laulut! Mikä itsevarmuus ja itsetunto!"

Thaimaan luterilainen kirkko sai ensimmäisen virsikirjansa 2009. Siinä kirjassa on paljon thaimusiikkia ja omien työntekijöidemme sanoituksia ja sävelmiä.  Se soi sittenkin!

Hiihtolomalaisemme etsivät käsiinsä tänään thaimaalaisia soittimiamme ja soittivat niitä innolla.  Hauskaa oli. Tämänkin näköisiä soittimia meiltä löytyy:

(Thaimaalaisia ystäviämme menneinä aikoina esiintymässä Thaimaan luterilaisen kirkon pääkirkossa Bangkokissa.)