Näitkö katsomasi?
Kuulitko kuuntelemasi?
Piditkö siitä?

Kauneus on tunnetusti katsojan silmissä. Kukin kulttuuri ja kukin sukupolvi määrittelee sitä omalla tavallaan. Jotkut kauneusihanteet näyttävät pysyvän muuttumattomina ajasta toiseen ja kulttuurista toiseen. Musiikkikin on kuuntelijan korvissa. Maailmanmatkaaja sen huomaa, ainakin jos pysyy poissa turistirysistä. Kerro, mitä haluat katsoa ja kuulla, niin kerron, millainen olet. Vai? Tyhmyytensä voi näyttää esittelemällä vääränlaisen suosikkinsa vääränlaisessa seurassa. Näin voi halutessaan osoittaa myös ylemmyytensä. ”Mut mikä se on, se kyldyyri.” Sitä kulttuurintutkijat työkseen miettivät.

Katalyytti kaksikymmentä liittyy niihin blogeihin, joiden ajatteleminen tuntuu haikealta. Turkulainen Pena oli ensimmäinen valokuvaaja, jonka töitä aloin seurata. Nyt suurin osa niistä kuvista on poissa. Katsojien mielessä. Minunkin. Jäljellä on enää lähes pelkästään laivakuvia ja linkkejä reaaliaikaiseen laivaseurantaan.  Niiden avulla onnistuin viime syksynä kurkistamaan, miten Suomessa rakennettu suuri risteilyalus Allure of the Seas alitti Ruotsin ja Tanskan välisen sillan. Seuraavana päivänä näin siitä tapahtumasta lehdissä kuvia.

Penalandia. Turun sillat. Turun patsaat. Aurajoen panoraamat. Turun kirkkojen pystypanoraamat. Turun mäet. Turun julkiset rakennukset. Turussa asuvatkin löysivät uusia asioita kaupungistaan näiden kuvien avulla. Kerroin Penan blogista pari vuotta sitten. Nyt kirjoituksen linkit eivät enää toimi. Haikeaa.

”Aloittaessani blogiani viime vuoden elokuun alussa kiertelin katsomassa, mitä kaikkea blogeista löytyisikään. Olin selaillut lähinnä blogikirjoituksia, mutta silloin kiinnostuin samana päivänä alkaneesta blogista Turku 365, jossa aiottiin näyttää päivittäinen kuva Turusta vuoden ajan.

Juutuin heti uuden blogin toiseen kuvaan, jossa näytettiin portaita. Kuva täytti oman koneen pienen näytön ja sitä ylös alas vierittäessäni tunsin itsekin kiipeäväni noita portaita. Palasin tuohon kuvaan yhä uudestaan. Minun teki mieli kommentoida, mutta blogimaailman newbienä en rohjennut. Kommentteja antaessaan olisi tarvinnut antaa sähköpostiosoitteensa ja pelkäsin, missä se näkyisi... Siihen aikaan mieluummin kommentoinkin sähköpostilla. Myöhemmin rohkeuden kasvaessa kävin sitten tuota kuvaa kommentoimassakin.

Toisen kuvan yhteydessä, vieritellessäni taas kirkon tornin kuvaa ylös alas luin, että kyseessä olivat pystypanoraamakuvat. Tietokoneen ruutu antaa näihin kuviin vielä oman säväyksensä.”

Olen etsiskellyt viime viikkoina vanhoja valokuvia Thaimaahan lähettäväksi. Sama haikeus kohtaa niissäkin kuvissa:

Thaimaa. Bang Pa In. Luterilaisen koulutuskeskuksen retki yli kaksikymmentä vuotta sitten.