Hiuli hei
Huolta ei
Merta päin
Mennään näin
 

Kuopus, Avec ja Mies pääsevät tänä viikonloppuna taas kerran mukaan Kuopuksen kummisedän veneeseen. Vuosikymmeniä tämä ystävämme on antanut mahdollisuuden nauttia purjevenematkoista milloin kauemmaksi milloin lähemmäksi. Suurkaupunkivuosien aikana se oli varmaan yksi suuremmoisimmista asioista, mitä lapsemme saivat Suomen lomillaan kokea.

Hua Hin. Thaimaa. 1980-luvun alku. Muutaman päivän loma rannalla Railway-hotellissa. Mies  lähti kyselemään rannalla olevista troolareista, olisiko mahdollista päästä Esikoisen kanssa mukaan kalastusretkelle. Paikka järjestyikin. Koko yö vedettiin troolia. Saaliina oli suuri määrä katkarapuja ja muita meren eläviä.
 
Ensimmäisen noston saalista osa keitettiin laivassa. Mies ja Esikoinen saivat erikoisen yöruokailun Siamin lahden pimeässä yössä. Aamulla rantaan tultaessa troolarin omistaja ei huolinut retkestä maksua ja antoi mukaan vielä ison pussillisen keitettyjä katkarapuja annettavaksi minulle ja Keskimmäiselle.
 
Aikainen katkarapuaamiainen vielä lähes autiolla hiekkarannalla oli erityinen kokemus thaimaalaisesta ystävällisyydestä. Se oli aitoa ihmisten kohtaamista, ystävyyttä yli kaikkien rajojen.

 

Mies pääsi ennen Thaimaahan lähtöämme Lokalahdella asuessamme myös mukaan paikallisen kalastajaporukan  yölliselle kalastusmatkalle troolarilla. Lokalahden aidot mukavat ihmiset opettivat  muutenkin paljon ihmisten aidosta kohtaamisesta. Muutto tuhannen hengen pienestä kunnasta monimiljoonaiseen Aasian suurkaupunkiin ei sittenkään ollut niin suuri kulttuurin muutos. Tärkein oli opittu jo Suomessa. Toinen ihminen ei ole ensisijaisesti vihollinen vaan ystävä.

Pyhäranta. Veneessä, tukevasti satamassa...

Plus%20175%20MIn%C3%A4%20veneess%C3%A4%2