Taas kerran kirjoittelin Kotimaa24 blogissa. Mietin siellä esiintyvien kirjoitusta tasoa. Olen iloinen, että Blogimaailma ei kaikkialla ole yhtä aggressiivista.
"Vaihtoehdot vähissä.
Olemme oikeassa, kunnes toisin todistetaan. Olemme myös syyttömiä, kunnes toisin todistetaan. Olemme rehellisiä, kunnes toisin todistetaan. Ja vaikka kuinka todistetaan, niin uskommeko sen?
Minua on todella hämännyt se, kuinka juuri tällä Kotimaa 24 blogialustalla niin usein hutkitaan tutkimatta. Jos on mahdollista ymmärtää joku asia väärin tai ainakin selittää se vääräksi, me täällä sen teemme. Iloiten. Täällä on näköjään myös tärkeää sanoa ruma sana niin kuin se on.
Olen elänyt vuosikausia ympäristössä, jossa toisen kristityn tapaaminen ei ollut itsestään selvää. Lukemattomat tapaamani ihmiset eivät koskaan olleet tavanneet ketään kristittyä lähipiirissään. Joulukortin Joulupukkia luultiin Jeesukseksi. Ei oltu varmoja, palvoivatko kristityt äitiä vai poikaa. Protestanteista ja katolisista käytettiin paikallisessa kielessä eri termejä, koska niihin oli aikoinaan tutustuttu erikielisistä lähteistä. Keskusteluissa toistui ajatus, että kaikki uskonnot olivat hyviä, koska ne kaikki opettivat tekemään hyviä tekoja.
Minun oli pakko muuttua. Opin selittämään, miten kaikki kristityt käyttivät samaa Kirjaa, mutta löysivät ja korostivat sieltä vähän eri asioita. Opin kertomaan kielikoulun opettajalle, miksi baptistit kastoivat aikuisia. Baptistiluokkatoverini selitti sen jälkeen samalle opettajalle, miksi luterilaisessa kirkossa kastettiin myös lapsia. Opin kuuntelemaan, kun ihmiset kertoivat kokemuksiaan pahoista hengistä, ja ymmärtämään, miten tärkeää heille oli se, että Jeesus on kaikkia henkiä voimakkaampi. Opin itsekin ymmärtämään, kuinka suuri ilosanoma on luterilaisten perussanoma. Armo kuuluu syntisille.
En muuten usko, että olen koskaan väärässä… Et varmaan sinäkään. Vai?"
Joulukalenteriin pääsevät nyt posliinilehmä ja teaknorsu. Tuo lehmä on ollut meille tulostaan asti jouluseimen äärellä perheen vastustuksesta huolimatta. Onhan se symppis, onhan. Niin, ja tuo lehmä ja tuo norsu ovat selvästi kavereita erilaisuudestaan huolimatta :)
1980 Bangkok. Kulttuurien kohtaamista. Kielikoulun pohjoismaalaiset tiernapojat.
Kommentit