"Kaikki kansa huutaa
Ei ole paholaista
Ei ole paholaista"
Elämä ei kulje taaksepäin, mutta taaksepäin voi kyllä eteenpäinkin kulkiessaan kurkistaa. Oikean historiallisen tiedon katsotaan löytyvän vain tavalla tai toisella tallennetusta materiaalista. Sen uskotaan olevan tarkempaa ja rehellisempää kuin muisteleminen ilman muistiinpanoja.
Mietin, kuinka paljon aina jää tallentamatta. Jokainen aikakausi tallentaa helposti vain itselleen tärkeitä asioita. Vallanpitäjät eivät aina suosi vähemmistön tarinoita.
Ylen arkistoista löytyy videotallenteita 1960-luvun musiikista. On helppo huomata, millainen musiikki oli silloin televisiossa suosittua. Siellä on useita näytteitä nuorten aikuisten taistelulauluista ja kommunismin ihannoinnista. Rakkaudestakin piti laulaa tietyllä tavalla. Pidin jo silloin monista sen ajan lauluista, vaikka en laulajien ideologiaa kannattanutkaan.
Khalil Gibranin runo "Sinun lapsesi" sai Eero Ojasen säveltämänä ja Kristiina Halkolan esittämänä upean muodon. Sekin aikoinaan esitettiin poliittisessa kabareeohjelmassa. "Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi. Voit antaa heille rakkautesi, mutta et ajatuksiasi." Luulen, että nykyään tajutaan tuon laulun haastavan muitakin kuin vain konservatiiveja.
Olin Saksassa kesätöissä 1967 ja tutustuin silloin uusiin ja uudenlaisiin saksalaisiin hengellisiin lauluihin. Selailin vanhoja levyjäni ja soitin äsken erään silloisen suosikkini "Der Teufel". Netissä sen levyn tietoja löytyy enää vain saksalaisalueen antikvariaateista. Laulun suomalainen käännöskin on jo unohdettu.
"Kannst du mir sagen, wo die Sucht herkommt nach dem Rausch, dem Vergessen, nach dem Geld?
Kannst Du mir sagen, wo die Sehnsucht herkommt nach einer Welt, die uns besser gefällt?
Und ich habe gekämpft, wie Hiob gekämpft hat. Kennst du Hiob (=Job) ?
Hast du auch manchmal das Leben so satt?
Aber alle Leute sagen, es gäbe keinen Teufel, es gäbe keinen Teufel" (Dietrich Mendt)
1966. Viipurin kauppahalli. Kolmekymppinen isoveljeni pääsi tuolloin käymään Viipurissa. Viipurin tori oli hänen muistoissaan todella erilainen. Nykyistä Viipuria hän ei enää nähnyt.
Kommentit