Mitä väliä oikeista nimistä.
Kunhan edes sinne päin.
Thain kieltä kirjoitetaan thai-aakkosilla. Thain translitterointiin, kirjoituksen muuntamiseen muiden kielten kirjoitusjärjestelmään, ei ole ollut virallista järjestelmää viime vuosiin asti. Vieläkään se ei ole yksiselitteistä ja monet vanhat käytössä olevat nimet poikkeavat näistä uusista suosituksista.
Ensimmäinen viisumi saatiin kolmeksi kuukaudeksi. Työluvan anominen aloitettiin siihen aikaan yleensä kielikoulun jälkeen. Niin olivat tehneet meitä ennen lähteneet työtoverit. He olivat saaneet viisumiinsa jatkoa ilman työlupaa ja jatkoivat vielä kielikoulua saaduilla viisumeilla.
Lähdimme uusimaan viisumiamme vähän ennen kolmen kuukauden määräaikaa. Läpihuutojuttu, niin arvelimme. Anomus täytettiin, tarvittavat liitteet oli saatu Suomen valtion asianhoitajalta ja Thaimaan uskonto- osastolta. Kaiken piti olla OK.
Yllätys yllätys. Maahanmuuttovirastossa meidät ohjattiinkin yläkertaan, ison pomon puheille hänen huoneeseensa. Miksi meillä ei ollut työlupaa? Siinä sitten änkyttelimme ja yritimme selittää voimassa ollutta käytäntöä. Selityksemme oli kuulemma väärä. Työlupa piti olla.
Tilanne kiristyi. Nöyrä käytös oli tarpeen. Työluvan saaminen kestäisi useita viikkoja. Mitä siis tehdä? Saatiin aikaan kompromissi. Jos saisimme reilussa vuorokaudessa työlupa-anomuksen sisälle työministeriöön, meidän ei tarvitsisi poistua maasta. Muuten kaksilapsinen perheemme saisi lähteä muualle uutta viisumihakemuskierrosta valmistelemaan.
Pikapalaveri. Missä oli työvoimaministeriö? Missä olivat hakulomakkeet? Mistä saataisiin thaikielen taitoinen virallisia anomuksia tekevä ihminen? Mitä liitteitä tarvittaisiin? Missä liitteet kopioitaisiin? Mistä saataisiin valokuvat?
Kierros alkoi. Taksilla suomalaista helluntailaislähettiä etsimään. Hän tiesi, missä oli työministeriö. Osoite ei ollut tiedossa eikä taksi olisi siitä miljoonakaupungissa edes hyötynyt. Suomalainen ystävä lähti taksiin mukaan oppaaksi. Ministeriö löytyi viime minuuteilla. Lomakkeet löytyivät. Lähetyksen thaimaalainen osatoiminen sihteeri ei ollut tavoitettavissa. Onneksi suomalaisen työtoverin talossa asui tuttu thaimaalainen opiskelija. Sinne papereiden kanssa. Tarvittavia liitteitä haettiin kotoa ja toimistosta. Kopioitiin. Valokuvat hoidettiin. Yö valvottiin ja pähkäiltiin, mutta ei vielä pakattu. Aamulla uudestaan työministeriöön täytettyjen lomakkeiden kanssa. Anomus saatiin sisälle. Taksilla maahanmuuttovirastoon. Ja viimein uusi viisumi kolmeksi viikoksi. HUHHUH.
Kielikoulussamme emme tuossa vaiheessa vielä olleet oppineet kirjoittamista. Vasta myöhemmin lukemaan opittuamme huomasimme, ketkä työlupaa olivat anoneet: Raamatullinen Jakob ja Buddhan äiti Maya. Nimet sentään sinne päin. Loppuvuodet Mies eli Jaakobina, minä vaihdoin vaivihkaa etunimeäni takaisin suomalaiseen suuntaan.
Thaimaa. Mayan ja Jakobin anomukset sisäministerin uskonto-osastolle takuukirjeestä viisumia ja työlupaa varten
Kommentit