Hieman pelottaa
Yhä enemmän näkyy merkkejä siitä, että tiedonhaku on alkanut siirtyä hakukoneille. Wiki- ja Hikipediat ovat tulleet alkuperäisen tiedon tilalle ja niihin uskotaan. Olemme siirtyneet taas aikaan, jolloin annamme tuntemattoman tahon valita lähteemme ja siivilöidä tietomme. Vuotava Wikikin vuotaa pienen ryhmän valitsemia tietoja. Mahdetaanko meitä siis taas manipuloida? Pois se meistä. Vai?
Pohdin erään papin blogissa vähän vastaavia asioita. Siellä puhuttiin kirjojen lukemisesta ja luettavien kirjojen valitsemisesta. Kuka valitsee puolestamme?
”Yllättävästi tämä kirjoituksesi vaikutti osaltaan yöuniini ja niiden oivalluksiin. Jäin nimittäin täällä miettimään (ja kieltämättä ihmettelemään) sitä, millaiset ihmiset lukevat kirjoja ja millaiset eivät.
Nyt mietin sitä, kuinka paljon sähköinen media ja sen laajuus ovat muuttaneet käsitystä sanoista, lauseista, kirjoituksista ja niiden sisällöstä. Jo pelkästään tällä blogialustalla kirjoitukset tulevat ja menevät - muuttuvat pian vanhanaikaisiksi. Täällä jopa sanotaan, että vanhoihin ei ole syytä edes puuttua. Uutta tulee aina tilalle. Julkaistu on jo usein sinänsä menneisyyttä. Sen kirjoittajakin haluaa joskus sen unohtaa. Hakukoneet hieman muuttavat tilannetta. Joku siis jossain arkistoi, mitä kirjoitamme. Sieltä löytyy kaikennäköistä irrallista tietoa monesta meistä, myös blogiemme kautta.
Kirjat pysyvät sellaisena kuin ne ovat. Kieliasua voidaan joskus erityistilanteessa muuttaa, mutta sitä tapahtuu harvoin ja kaikki eivät sitä hyväksykään. Kirjailija ei vastaa meidän kommentteihimme. Kirjaa lukemalla suostuu siis jämähtämään seuraamaan kirjoittajan ajatuksia.
Se uusin löytöni on siinä, että tämä kaikki varmasti vaikuttaa myös Raamatun asemaan. Papit eivät voi vastata meidän muiden tavoin, että olen lukenut sen jo... Te joudutte palaamaan vanhaan tekstiin aina uudestaan (ja toivon mukaan soveltamaan sitä nykyaikaan)."
Katalyytti Neljätoista. Löysin blogit vasta todella myöhään. En tiennyt tällaista maailmaa olevan olemassakaan. Ensimmäisiä löytämiäni blogeja oli Kirjailijan häiriöklinikka.
Kirsti Ellilä. Kirjailija. Kanssatipu. Ensimmäisten blogikurkistelujeni kohde. Mahtava blogisti. Keskustelujen herättäjä. Löysin tietokoneestamme pari hänelle aikoinaan lähettämääni sähköpostia. Niistä huomaa, että hän toimi katalyyttinä jo ennen omaa blogiani.
”4.6.2007. Porin Tipulaa googlaamalla löysin sivuillesi. Sinuun tutustuin aikaisemmin Tipulan pizzakirjassa. Vaikka en (vielä?) itse bloggaile vaikka surffailen... niin käyn aina silloin tällöin lukemassa blogisi. Koen rehelliseksi siis ilmoittautua.
Meillä on ollut ihan selvästi eri Tipula ja varmaan eri Porikin, eri seurakuntanuoruus eri vuosikymmenellä ja eri tulos siitäkin, mutta mielenkiinnolla olen sinuun tutustunut blogissasi."
"2.8.2007. Eilen avasin vihdoin oman blogin. Katsotaan, miten etenen siellä vai etenenkö. Nyt on ollut vain hyvä selvitellä tätä elämänvaihetta myös näin.”
Meillä on aina luettu. Joka iässä.
1983. Lukutuokio
Kommentit